Unikekonen

M:n ystävä tuli jälleen yökylään. Tällä kertaa olin kuitenkin fiksu ja livistin ulos ennen kuin hakkaa-sinä-pianoa-niin-minä-rämpytän-kitaraa-musiikkiesitys alkoi. F oli kutsunut minut katsastamaan uusinta elokuvalöydöstään. Elämys oli ladattu netistä, mutta ei meillä ollut muutakaan vaihtoehtoa kun ei se tänne elokuvateatteriinkaan tule. Tuen kyllä ehdottomasti elokuvan tekijöitä myöhemmin ostamalla dvd:n. Tai sitten en. Joka tapauksessa Stick it on vähemmän ennalta arvattaa teinihömppää.

Myöhästyin yllättäen raitiovaunusta matkalla kotiin, mutta tällä kertaa vika ei ollu blondiudessani vaan F:n aikataulunlukukyvyissä. Ja tästä onnettomasta sattumasta johtuen, myöhästyin myös viimeisestä metrosta. Prrkkl.. Onneksi matka F:lta keskustaan ei ole mitenkään ylivoimaisen pitkä, mutta kyllä vähän sapetti odotella yli puolituntia yöbussia. Omapahan oli valintani, olisin voinut myös hypätä suoraan taksiin ja hurauttaa sillä kotiovelle, mutta minkäs sitä pihi tavoilleen voi.

Tänään mekastus alkoikin sitten jo heti aamusta - tottakai. Enimmäinen aamu pitkään aikaan jolloin oikeasti saan nukkua niin pitkään kuin sielu sietää, niin tottakai juuri silloin M päättää ystävänsä kanssa koilottaa joululauluja oveni ulkopuolella. Hautasin pääni tyynyn alle ja vetelin hirsiä kello kahteen saakka iltapäivällä. Olin suunnitellut kuluttavani iltapäivän shoppailemalla, mutta muutaman kerran jouduin harkitsemaan ennen kuin rohkaisin mieleni ja lähdin ulos rankkasateeseen. Ja kyllä se loppuen lopuksi kannatti. Nyt on kaikki joululahjat ostettu, enää tarvitsee vain hankkia lahjapaperia. Minä jopa suorastaan nautin siitä keskustassa vallinneesta valtavasta tungoksesta. Liikkuminen on kyllä hidasta ja kassalla saa jonottaa useammankin ikuisuuden, mutta jos ei vaan pidä kiirettä, ei pelkää ympärillä vellovaa valtavaa ihmispaljoutta eikä hermostu liian nopeasti, niin hauskaa se silti lähinnä on. Kauppojen ulkopuolella voi kuunnella katusoittajia ja haistella joulumarkkinoiden ihanista kojuista leijailevia tuoksuja.

Huomenna olisi vuorossa Pähkinän särkijä - baletti. Vältän näin sulavasti isoisän tarjoaman jouluillallisen. En ole sen kummemmin epäkohtelias, minua kun ei ole henkilökohtaisesti kutusuttu. Olen huomannut, että olen isoisälle lähinnä pelkkää ilmaa, se suomalainen aupairi joka korjaa astiat pöydästä ja johon ei sitten sen kummemmin tarvitsekaan huomiota kiinnittää. Hän on kyllä oikein mukava ja ystävällinen, mutta ei kyllä ihan samaa luokkaa kuin isoäiti. Oikeastaan heitä ei voi edes verrata keskenään.

Jalkakipuni selvästi hellittää levon myötä. Mutta pelkään, että ensiviikon tanssitreenit pitäisi jättää suosiolla väliin ja siirtää ajatukset jo kohti tammikuun kilpailuja.