Kuka onkaan seuraava uhri?

Eräs R:n sisko Suomesta lähetti paketin M:lle. Paketin sisällä oli pienempi paketti jonka pienessä kortissa luki söpösti "Kodin hengettärelle". R tietysti avasi paketin. Joitakin päiviä tämän jälkeen selvisi, että tuo pieni kodinhengettärelle tarkoitteu paketti oli minulle. Fazerin suklaa ei ole ikinä maistunut niin hyvältä.

Jo osti itselleen uudet kengät. Hän esitteli niitä minulle varsin ylpeänä kun heti palattuaan kaupungilta. Ja siistithän ne ovatkin, ruskeat peruskengät. Mutta mielestäni hinta oli kaikkea muuta kuin söpö. 100€ peruskengistä on mielestäni liikaa. Isähän ne tietysti sitten maksoi, vieläpä ilmen mutinoita. Meinasin kysyä, että maksaisittko minun kisapukunikin?

Kävin tiistaina treeneissä ja sain vihdoin ja viimein raahattua Sa:n mukaani. Myös uusi ystävämme, Venäjältä kotoisin oleva aupair tuli mukaan kokeilemaan. S oli iloinen saadessaan uusia uhreja. Ja vaikka molemmat olivatkin jotenkin epäileväisiä, niin ainakin Sa ilmoitti tänään tulevansa ensiviikollakin. Hän oli niin ennakkoluuloinen koko tanssia kohtaan, että meinasin menettää hermoni. Mutta onneksi S:lla on kyky saada vaikka lyhtypylväs tanssimaan irkkua. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Sa ei väittänyt ettei hänen rahansa riitä tunneilla käymiseen. Hyvä on, kyllähän se maksaa jos kilpailee, mutta jos vain käy tunneilla niin ei se sen kalliimpaa ole. Itseasiassa halvempaa kuin hiphop ja jazz tuntini.. Sitä paitsi jos Sa jättäisi ostamatta ne yli 10€ huulipunat ja muut tuhottoman kalliit meikit, niin hänellä olisi rahaa vaikka mihin.

Minun rahani tosin ovat nyt hieman tiukalla kun maksettavaksi kerääntyy tanssitunnit, irkun kovat kengät, irkun pehmeät kisatossut, irkun kisapuku ja kisoihin osallistumismaksu. Toisaalta, onpahan hyvä syy pyrkiä etenemään tasolta toiselle, ettei jäisi junnaamaan paikalleen. Halu pärjätä on kova, mutta samalla pelkään pärjääväni paremmin kuin F. Ja kaiken lisäksi on vielä tämä kipu. En voi treenata ja kävelykään ei luultavasti olisi suotavaa koska kaikki on hyvin niin kauan kunnes joudun kävelemään pitkiä matkoja tai ravaamaan portaissa.

Tein eilen pitkän päivän, mutta en välittänyt siitä kun tälle päivälle luvattiin enemmän vapaa-aikaa. Hyvä, vihdoinkin pääsen viimeistelemään jouluostokset. Kun tulin M:n kanssa kotiin luistelusta R pyysi minua huolehtimaan pyykeistä. Hä oli pessyt kaksi koneellista, alakerrassa oli juuri kolmas koneellinen valmistumassa ja neljännen voisin kuulemma minä laittaa sitten käyntiin itse. Ja ehtisin kuulemma hyvin silittää ennen kuin hakisin M:n hänen ystävänsä luota leikkimästä. A ja R olivat päättäneet tehdä jouluostoksensa tänään, joten saatuaan bussi/metrolippuni lainaan R pyrähti kaupungille ja minä jäin olohuoneeseen etsimään sukille oikeita pareja.

Olen aina todella herkkä jos en jostain syystä voi/saa tanssia. Turhaudun ja hermostun hirveän herkästi. Varsinkin nyt kun olen pitänyt kaikki pienetkin vihan ja ärtymyksen tunteet sisälläni. Olisi oikeastaan syytä varoittaa tuttaviani. Kun palaan Suomeen, älkää ihmetelkö miksi huudan ja raivoan pikkuasioista.. Kaikesta huolimatta päivän kohokohta oli se kun R loukkaantui, kun ilmoitin lähteväni sitten lauantaina kaupunkiin F:n kanssa, enkä jäisikään päiväksi kotiin leipomaan hänen ja M:n kanssa.