Minulla on maailman ihanin mies

Hyi hyi millainen aupairi olenkaan! Menin ja ostin Jo:lle olutta. Voi mihin olenkaan sotkenut itseni. Perjantain Jo pelmahti koulusta kotiin ja suorastaan esitteli minulle ostamansa Shisha-tarvitkkeet ja tupakat. Ja kuulin pienen paljastuksen, että myös Ja polttelee sitä kavereidensa kanssa. Nyt minun vain tekisi mieli paljastaa R:lle, jotta hän lopettaisi kuvitelmansa siitä kuinka kiltti ja rehti poika Ja on. Olen vain jotenkin asettunut Jo:n puolelle koko jutussa. Hänestä on tullut minulle lellikki ja hän taas käyttää minua häikäilemättömästi hyvkseen. Tai sitten se on ystävyyttä, kuten minä uskottelen itselleni. Joka tapauksessa tunsin itseni cool:ksi aupairiksi kun Jo saapui perjantai-iltana meille ystäviensä kanssa ja kaikki tuijottivat minua kuin olisin taivaasta laskeutunut enkeli kun kävelin heitä vastaan portaissa.

Eiliset lasten syntymäpäiväkutsut menivät ilman suurempia kommelluksia, ainakin minun osaltani. M tosin kiukutteli niinkuin odottaa saattoikin. Yksi vieraista jopa sanoi R:lle, että kyllä tuo M sitten on usein huonolla tuulella. Ja kun kerroimme sitten tästä M:lle pienenä esimerkkinä siitä, että hän voisi edes yrittää käyttäytyä eikä kiukutella jokatoisesta asiasta, niin M tietysti sai raivokohtauksen ja halusi tietää kuka lapsista se oli ollut. Minä en olisi mennyt sanomaan mitään kun ei M ollut sillä tuulella ollenkaan, että hän olisi ollut valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Vaikka ei hän taida koskaan olla sellaisella tuulella. Kuitenkin minun oli sitten pakko myötäillä mukana kun R alkoi paljastamaan tarinaa.

Luistelu oli kyllä ehdottomasti huippuidea vaikka minua ei yhtään huvittanutkaan tuhrata aikaani aamutuimaan luisteluhallilla lasten kanssa. Varsinkin kun pojat vain lorvivat kahdestaan suurimman osan ajasta syömällä eväitä. Tpsin minusta tulikin sitten lasten suosikki kun autoin jokaista vuorotellen. Vain yksi lapisista oli M:n lisäksi luistellut aikaisemmin, joten kaikki piti aloittaa siitä miten kestetään psytyssä. Mutta hyvin he oppivat, useimmat ainakin. Loppuajasta kaikki halusivat kuistella minun kanssani koska tukeni avulle he uskalsivat ottaa enemmän vauhtia. Siinä minä sitten seisoin lapsikatraan keskellä kun pienet silmäparit tuijottivat minua ihmeissään. "Luistellaanko Suomessa oikeasti joka talvi?" "Luistellaanko siellä muka koulun kanssa?" "Onko se luistelujää oikeasti ulkona?" Paras kommentti oli kuitenkin ehkä se "Minäkin haluan meille oman aupairin!" Ja sitten alkoi tietysti hirveä menatta kun kaikki lapset halusivat kertoa mitä he tekisivät oman aupairinsa kanssa.

Kun sitten palasimme vihdoin ja viimein luisteluhallilta kotiin, olin niin täynnä sitä melua ja melskettä, että pyysin luvan lähteä koiran kanssa lenkille. Olin suunnitellut lähteväni tekemään jouluostoksia, mutta koska en ole vielä(kään) saanut viimekuun palkkaa niin täytynee jättää ostokset ensiviikkoon. Joten lähdin pitkästä aikaa koiran kanssa ulos. Siitä saakka kun perhe suunnitteli tarkan lukujärjestyksen milloin on kenenki vuoro ulkoiluttaa koiraa niin minulla "ei ole ollut lupaa" käyttää koiraa lenkillä. Tällä tavalla pojat eivät saa tekosyytä olla menemättä sen kanssa ulos. No, nyt kun viimeinkin ei tarvinnut yksin lähteä ulkoilmaan tarpomaan niin kävelinkin onnessani reippaat kaksi tuntia. Kotiin palattuani olin sankari, oikea super aupair joka pelasti koiran hurjilta syntymäpäivävierailta.

..Onhan se tietty ihan okei, että kaikki täällä jumaloi minua.

Tänään oli sitten vuorossa Saksan Cup:n HipHop kilpailut Gelsenkirchessä. Lähdimme jo ajoissa aamulla F:n kanssa jotta ehtisimme nauttia mahdollisimman paljon kilpailusta. Vaikka myönnettäköön, että tämä oli lähinnä myös varotoimenpide siltä varalta, että satumme taas eksymään moottoritiellä. Joka kerta kun lähdemme matkaan niin A) eksymme B) joudumme valtavaan ruuhkaan. Päivän taktiikkamme osoittautui oikeaksi, emmekä ajaneet moottoritiellä kuin vain kerran väärään suuntaan.

Kisat olivat kyllä aivan loistavat. Tosin minua haittasi turha kiirellisyys. Sooloissa kaikki ikäryhmät tanssivat samaan aikaan omilla alueillaan. Ei siinä oikein tiennyt ketä olisi seurannut kun kolmessa paikassa tanssittiin yhtä aikaa. Seurasin sitten suurimman osan aikaa aikuisia, vaikka olisin niin mielelläni nähnyt myös suloiset pukkuhopparit ja pelottavan pervot junjorit. Oikeasti, sen vähän mitä näin esimerkiksi poikien junjorisarjaa niin siellä riisuttiin paita, housut tippuivat ja esitettiin seksiä. Ei ehkä ihan sopivia koreografioita junjoreille, mutta hauskaa heillä näytti olevan. Niin että tiedoksi nyt Suomen junjorihoppaajille : seksikkyys on nyt in.

Aikuisten sarjassa monet käyttivät hansikasta vain yhdessä kädessä ja hiukset hulmusivat naisilla/tytöillä valtoimenaan. Eikä pelkästään suoristettuna versiona vaan valtavat kiharapilvet olivat valttia. Sekä meisten että naisten sarjassa näkyi paljon huumoria ja sillä pärjäsikin todella pitkälle. Parhaita olivat ne jotka oikeasti esiintyivät, saivat yleisön nauramaan ja vetivät aina yleisön ihastukseksi muutaman tempun. Esiintyjät olisivat ehdottomasti ansainneet kunnolliset palkintojen jaot. Käytössä ei ollut varsinaista lavaa vaan kilpailut olivat usheiluhallissa ja muut kilpailijat saivat istua ympäri tanssialuetta. Välillä oli vaikea erottaa kuka oli oikeasti tulossa kilpailemaan ja kuka istui vain kannustamassa kavereitaan. Ja kun finaalin avoimet pisteet näytettiin, joskus oli mahdotonta tietää kenelle pisteet menivät. Kilpailijat katosivat ihmismassaan ja jos et sattunut muistamaan kilpailijan numeroa, oli lähes mahdoton seurata pisteiden jakautumista. Varsinkin kun kaikki tanssijat eivät edes viitsineet astua oikeasti tuomariston eteen vastaanottamaan pisteensä, vaan piilottelivat ystäviensä ympäröimänä. Ja palkintojen jako oli lähes yhtä katastrofaalinen. Paikalle ei oltu viitsitty hankkia minkään myotoista palkintopallia vaan yksi heppu vai jakeli kunniakirjoja ja joku nainen sitten juoksutti kolmelle parhaalle ne pokaalit käteen. Kaikki tämä tapahtui tietenkin suuren ihmismassan keskellä. Kyllä se hetki pitäisi rauhoittaa tanssijoille ja antaa heidän kylpeä edes hetken maineessa ja kunniassa.

Loppupäivän päätin pyhittää treenaamiselle. Tosin kävin viemässä Jo:n elokuviin. Raukka ei olisi ehtinyt muuten. Tarkoitukseni oli heittää hänet vain metroasemalle kun moinen laiskamato ei jaksanut lähteä kävelemään. Kesken matkan hän kuitekin ilmoitti ettei ehtisi metrolla ja olisiko mitenkään mahdollista, että veisin häten keskustaan. Minusta se oli sitten se ja sama ajanko saman tien elokuvateatterille saakka joten seikkailin sitten sinne asti. Mutta ensivikonloppuna sitä vasta seikkailu koittaa kun pitää matkustaa S:n workshoppiin. Tähän mennessä olemme menneet F:n kanssa yhdessä autolla, mutta nyt minun täytyy selviytyä matkasta junalla ja löytää vielä tieni juna-asemalta treenikämpälle.