Yökylässä

Meine Biber haben Fieber, oh die Armen.
Will sich keiner denn der armen Tier' erbarmen.
Meine Biber haben Fieber, sagt der Farmbesitzer
Sieber, hätt' ich selber lieber Fieber und den Bibern ging es gut.

Päivä tuntui jotenkin paremmalta kuin pitkään aikaan. Jo heti aamusta olin pirteämpi ja iloisempi kuin aikoihin. Odotin jotenkin jo innolla sitä ettei tänään tarvitsisi istua luisteluhallilla palelemassa. Tosin eilen oli ihan hauskaa kun M:n mummi ilmaantui yllättäen paikalle. A:n äiti onkin yksi niistä ainoista joille todella lörpöttelen vapautuneesti saksaksi. En jotenkin vain osaa pelätä virheitä hänen seurassaan. Sa ei ole ollut yli viikkoon luisteluhallilla joten olen kaivannut juttukaveria. Hänellä lienee vuorostaan vaikeaa. En viitsi lähteä kyselemään ja itseasiassa tiedän, että hän ottaa minulle yhteyttä kun kaipaa juttukaveria.

M:n koulusta on kuulunut hieman kiusaamishuhuja. Hänen hyvä ystävänsä on joutunut kiusaamisen kohteeksi ja lapsen äidin mukaan myös M on osallistunut kiusaamiseen. Tyttö on kyllä todella ystävällinen ja mukava joten on vaikeaa kuvitella miksi juuri hän on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Tosin hän on kuulemma vasta 6 vuotias, vuoden muita nuorempi. Ja valitettavasti minun on myös myönnettävä, hän on ylipainoinen ja silmälasipäinen. Minusta valtavan söpö, mutta pienenä ja hiljaisena jää varmasti rämäpäiden jalkoihin. M ei myönnä osallistuneensa moiseen ja hän jopa kieltää olleensa opettajan kuulusteltavana. Lapset olivat olleet porukalla koulussa välitunnilla keinumassa ja tätä erästä tyttöä oli potkittu kun tämä olisi halunnut myös keinua. Opettaja oli ottanut koko porukat puhutteluun ja M oli kuulemma ollut todella häpeissään tilanteesta.

Minusta on outoa, että muutaman viikkoa sitten M ja tämä tyttö olivat ylimmät ystävyksen ja nyt yllättäen he eivät ole enää missään tekemisissä keskenään. Sen sijaan M kertoo päivittäin miten mukavaa seuraa hänen eräs toinenluokkakaverinsa on. Eräänä päivänä päivänä M selitti ettei halua leikkiä tämän tytön kanssa koska hän on tylsä ja läski. Olipas hyvät perustelut..

Olen tietysti hieman ilkeä ja sinisilmäinenkin ehkä, mutta jotenkin uskon ettei M ole keksinyt tätä kaikkea aivan itse. Olen hieman epäillyt että hänen uudella parhaalla ystävällään on näppinsä pelissä tämän kanssa. En osaa selittää sitä, mutta he ovat yhdessä juuri sellainen tyttöpari jollaisia vihasin itse aikoinaan kouluaikana. Aina kikattamassa, supittelemassa toisten seläntakana, keksimässä ilkeitä juoruja, kiusaamassa ja nälvimässä.

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin todella huomasin kuinka eritavalla A ja R kohtelevat poikia. Ja on heille esimerkillinen ja rehti nuorimies johon he luottavat. Onhan hän hoitanut koulunsa kiitettävästi, seurustellut jo kolme vuotta saman tyttön kanssa. Jo toisinaan lintsaa koulusta, epäonnistuu kokeissa, tulee hiprakassa kotiin ja polttelee ties mitä tupakkaa vahvempaa kavereisensa kanssa. Tänään Ja jätti koulun väliin. Hän nukkui pitkään, kuten minäkin, ja kuulin hänen tassuttelevan vain omassa huoneessaan eikä tulevan alakertaan minua tervehtimään. Kun R sitten tuli kotiin, niin Ja tunnusti heti äidilleen lintsanneensa koulusta. R vain naureskeli, että kyllä hänkin aikoinaan lintsasi koulusta ja että kyllä Ja itse tietää mitä tekee. Joitakin viikkoja sitten Jo lintsasi koulusta ja sai hirveät huudot. Jostakin syystä R epäilee Jo:ta kaikenlaisesta. Kai hän poikansa tuntee, mutta silti. Äskettäin hän ryntäsi kyselemään minulta onko Jo poltellut huoneessaan kavereidensa kanssa. Ja eilen keskustelimme Jo:n tyttöystävästä. Jo paljasti minulle muutaman päivää sitten, että he erosivat. Eilen hän sitten kertoi ettei päätös ollutkaan kokonaan tytön oma vaan hänen vanhempansa olivat pakottaneet hänet siihen. R heti tokaisi ymmärtävänsä tytön vanhemp, koska eihän 14 vuotias ole tarpeeksi vanha päättämään tuollaisista asioista. Ties mihin kaikkeen Jo saattaa tyttöä painostaa. Minusta Jo kuitenkin näyttää kaipaavan tyttöä ihan muistakin syistä kuin vain mahdollisen panon takia. Tapa jolla hän puhuu minulle tytöstä on jotain muutakin kuin vain rehentelyä. Yleensä hän esittää kovaakin kundia, mutta hän on alkanut toisinaan unohtaa pitää yllä tuota roolia seurassani. Jokatapauksessa olen R:n kanssa asiasta erimieltä. Jo on jäänyt isoveljensä varjoon. Näen sen varmasti ulkopuolisena selkeämmin kuin muut. Hän on lakannut jo yrittämästä kilpailla veljensä kanssa.

Kysyin Jo:lta, silloin kun hän kertoi tyttöystävänsä jättäneen hänet, että haluaisiko hän olla enemmän niinkuin Ja.. Enkä ehtinyt edes päästä kysymyksen loppuun kun Jo vastasi myöntävästi. Myös hänkin on siis huomannut jääneensä alakynteen ja tekisi varmasti melkein mitä tahansa saavuttaakseen veljensä aseman. Mutta on silti jo luovuttanut yrittämästä.

Mutta missä vaiheessa nuori on sitten oikeasti kykeneväinen päättämään omista seurusteluasioistaan? Eikö se ole aika henkilökohtaista? Käsittääkseni kaikki "aikuisetkaan" eivät osaa pitää huolta omista seurustelu-/aviosuhteistaan. Ehkäpä vanhempien tulisi hyväksyä se, että heidän lapsensan päätökset saattavat olla heidän tulevaisuutensa kannalta hyviä vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin aivan käsittämättömän typerältä virheeltä. Antakaa lasten tehdä omat virheensä ja olkaa te vain varmuuden vuoksi takavasemmalla valmiina siltä varalta jos apua kaivataan.