Ja minähän en tanssi missään pinkissä mekossa!

Minulla on metrokaveri. Hän tulee aina näin tiistaisin kanssani samalla metrolla. Hän nousee kyytiin minun pysäkkini jälkeen ja jäämme sitten yhdessä pois samalla pysäkillä. Istumme aina jostain kumman yhteensattumasta johtuen aina samassa vaunussa molemmilla nenä kiinni kirjassa. Tänään näin hänen lukevan jotakin fantasiakirjaa kun itselläni oli käsissä jälleen Shoppaholic. Vielä huvittavampaa olisi jos lähtisimme metrosta noustuamme kävelemään samaan suuntaan.

R ei mennyt tänään töihin ja minun päiväni meni tietysti hieman sekaisin moisesta. En yhtään tykkää siitä, että joku on täällä aamuisin sotkemassa aamurutiinejani. Olen arkirutiinien orja. Pidän toisista arkisista asioita ja pienistä jokapäiväisistä rutiineista. Ehkä se on syy siihen miksi en oikein tunnu pitävän esimerkiksi ystävien luona yöpymisestä. Minua ärsyttää se jos joku onkin aamulla kotona häiritsemässä heräämistäni. Haluaisin mielummin olla yksin enkä todellakaan halua kuunnella mitään paskaa radion aamuohjelmaa! Kaipaan vain rauhaa ja hiljaisuutta, jotta pystyn latautumaan henkisesti tulevaan päivään. Minun täytyy mielessäni käydä läpi päivän ohjelma välttääkseni mahdollisia pelkotiloja ja paniikkikohtauksia. Tänään keskittymiseni jäi siis väliin ja panikoin hirveästi tanssituntia. En oikeasti ehtinyt sisäistää, että tänään todella on treenit ja niin minä sitten kädet täristen kertasin tansseja metrossa matkalla keskustaan. Naurettavaa.

S halusi keskustella tunnilla tänään siitä, miten kilpailuihin tulisi pukeutua. Hän myönsi, että minun olisi hyvä hankkia puku, mekko, mikä lienee. Tammikuussa se ei ole niin pakollista, mutta olisi tietysti hyvä että ehtisin tottua tanssimaan siinä ennen EM-kisoja. No, se olisi sellainen 100 € lisäys. Onneksi en ole köyhä opiskelija, vain köyhä aupair.

Toisaalta en kyllä ole niin köyhä. Palkkani on tähän mennessä riittänyt kyllä oikein hyvin. Enkä edes viitsi säästellä sitä, sillä mitä itua siinä olisi? Minulla on kyllä hieman säästössä jo entuudestaan. Törsääminen on sitä paitsi kivaa. Täällä ainakin kun on varaa mistä valita. Olen hieman alkanut aprikoida mitä tapahtuu kun/jos palaan Suomeen. En minä voi enää elää pelkillä H&M:n vaatteilla. Enkä todellakaan voi alkaa laajentaa shoppailureissujani mihinkään Prismaan. Pitäisi muuttaa sieltä takakäpylästä "kulmille" Helsinkiin. Mutta ei sekään innosta. Muuttakaa kaikki luokseni tänne niin minun ei tarvitse palata sinne? (= Shoppailu on henki ja elämä.) Ratkaisu on yksinkertainen, minun täytyy ostaa nyt niin paljon vaatteita, ettei minun yksin kertaisesti enää tarvitse ostaa mitään Suomesta. Alku on ainakin lupaava. Laskin tuossa yhtenä päivänä pyykätessäni, että olen ostanut 12 (mustaa) paitaa. Eikä sitten puhuta niistä kaikista muista vaatteista ja kengistä ja kirjoista joita olen ostellut. (Kirjoista tulikin mieleeni, että pitää muistaa käydä ostamassa se ihana suklaareseptikirja..)