Joulupuu on rakennutte - kirjaimellisesti

Meine Mäuse haben Läuse, oh die Armen.
Will sich keiner denn der armen Tier erbarmen.
Meine Mäuse haben Läuse,
ach, es krabbelt im Gehäuse.
Hätt' ich selber lieber Läuse
und den Mäusen ging es gut.

Tänään oli Ja:n tyttöystävän konfirmaatiojuhla, josta kuitenkin kieltäydyin kohteliaast. Onhan minulla toki juhlatamineet mukanani, mutta olen niin ulkopuolinen. Enkä juuri tänään jaksanut lähteä mihinkään juhliin sönkkäämään huonoa saksaa ja tärisemään pelosta nurkassa. Nukuin mielummin pitkään, tai ainakin yritin. M huutaa kailotti taas aamulla jotain omakeksimäänsä laulua. Menetin taas hermoni ja mietin jo varmaan lähes sadannen kerran, miksi kukaan muu tässä talossa ei yritä opettaa M:a käyttämään ääntään hillitymmin. Ymmärrän kyllä, että lapsi on oppinut huutamaan isänsä kuurouden takia, mutta ei se mielestäni tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi rääkyä kurkkusuorana. Onneks R meni ojentamaan M:a ja kuulin kun hän myöhemmin kuulusteli A:lta miksei tämä ollut käynyt sanomassa M:lle mitään. Selitys oli varsin yksinkertainen, ei M hänen mielestään metelöinyt mitenkään normaalia kovemmin. Ei tietenkään, hyvähän A:n on siinä mielessä olla kun hän ei kuule sitä huutoa ja melskettä. Mutta kyllä minä vielä joku päivä saan M:n oppimaan, ettei moinen huuto ja kailotus ole mitenkään hauskaa muiden mielestä. Varsinkaan kello 7.20 sunnuntaiaamuna!

Muu perhe lähti juhliin ja minä jäin kotiin Jo:n kanssa. Emme kyllä puhuneet mitään, itseasiassa emme edes nähneet toisiamme. Minä vain kuulin hänen tassuttelevan talossa. Hän varmaan luuli aluksi olevansa yksin, sillä hän laulaa loilotti jotain balladia koiralle alakerrassa. Katsoin koneelta leffoja alkuiltapäivästä, mutta sitten minut valtasi jokin outo tunne. Ja koska kysymys on minusta niin tunne todella oli outo. Minun täytyi päästä sunnuntaikävelylle. Mitä hemmettiä? Enkai minä nyt jo ala vanheta. Mutta minkäs minä mokomalle tunteelle mahdoin. Ulos oli päästävä. Mutta ei lähiympäristöön, ei koiran kanssa. Pukeuduin lämpimästi, minkä huomasin myöhemmin tarpeettomaksi sillä ilma ei ollut lähelläkään kirpeää syysilmaa.

Tassuttelin ensin linja-autolle ja sillä metrolle ja metrolla lähelle keskustaa. Vietin koko loppupäivän köpöttelemällä keskustan ympäristössä ja tutustumalla sivukatuihin. Liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä. Enimmäkseen vanhuksia, mikä sai minut hermostuneena arvelemaan omaa henkistä ikääni. Tietämättömille kerrottakoon, että tein ystävieni kanssa 15 vuotiaana internetissä henkistä ikää koskevan testin. Oletan, että testi ei tietenkään ollut varsin luotettava, koska ystäväni olivat testin mukaan 18-21 vuotiaita ja minä 36.

Yksi syy miksi kaupungilla parveili paljon ihmisiä näin sunnuntaipäivänä on lähestyvät joulumarkkinat. Joulukuusi on tuotu jo torille ja se seisoo siellä nyt koko komeudessaan odottamassa valojensa sytyttämistä. Koko keskusta on täynnä hienoja joulukojuja, jouluvalot on ripustettu odottamaan katujen ylle ja liikkeiden ikkunat on koristeltu tontuin ja lahjapaketein. Tosin kuusi ei ole ihan sitä, mihin olen tottunut. Kyse ei ole vain yhdestä isosta kuusesta vaan valtavasta rakennelmasta. Tämä niin sanottu "kuusi" on keskustan kerrostalojen korkuinen rautahäkkyrä joka on peitetty sadoilla pienillä joulukuusilla. Pieni joulu kuusi tarkoittaa siis noin 160 cm korkeaa kuusta. Ja kuusen valot ovat "kynttilöitä" jotka ovat yli 160 cm korkeita. Ja mistä voin olla varma? No, kävin kävelylläni myös muiden tavoin pällistelemässä kuusta ja huomasin, että hemmetti, valotkin on isompia kuin minä. Ja minusta kun kotikaupunkini kuusi tuntui aina pienempänä niin valtavan suurelta.

Kävelyretkeni oli kyllä suorastaan menestys vaikka väsähdinkin aikatavalla. Kävin retkeni päätteeksi juna-asemalla katselemassa ihmisvilinää ja miettimässä josko minulla olisi ensi viikonloppuna aikaa ja halua lähteä retkelle naapurikaupunkiin. Tosin, joulumarkkinat avataan enkä halua jäädä siitä paitsi. F lupasi perehdyttää minut paikallisiin joulumarkkinatapoihin ja odotan sitä oikeastaan aika innolla. Olen jo nyt niin hullaantunut tekemään jouluostoksia, että en meinaa osata päättää mitä ostaisin kenellekin. Hyvä uutinen on, etten ole ostanut vielä yhtään lahjaa itselleni - korostan sanaa vielä. Pitänee odottaa seuraavaa palkaa, ostaa loput lahjat mitkä on vielä ostamatta ja sitten alkaa taas törsätä rahaa itseeni. Ilokseni voin myös tunnustaa etten käynyt tällä viikolla kertaakaan shoppailemassa. Kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta minulla on lähes voittajafiilis kun olen onnistunut vastustamaan kauppoja. Ehkä tämän vuoden suurin koettelemus onkin selvitä osteluvimmasta eikä saksankielenkammosta.