Free Hugs

Olen pohdiskellut viimeisen viikon ajan kuinka totuudenmukaisesti minun tulisi tätä blogiani kirjoittaa. Tai siis pitäisikö kaikki todella kertoa vai jättää jotakin sanomatta. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täällä viettämästäni ajasta tähän mennessä raskaimmat. Joku on ehkä osannut päätelläkin jotain kun en ole paljon kirjoitellut. En vain osaa sanoa mitään. Jotenkin olotilani on niin masentunut, että kaikki ihanat kokemukset tuntuvat haalistuvan.

Mitä kertoisin viikostani? Lauantai : Kävin F:n ja yhteisen tanssiystävämme kanssa baletissa katsomassa Hommage an Bach:n. Sunnuntai : En kertonut kenellekään, että Tierra tuli kolmanneksi Helsingissä pidetyssä Dance Action - tanssikilpailussa. Halusin pitää tiedon edes yhden päivän ajan salassa, ihan vain itselläni. Itseasiassa en ole vieläkään maininnut koko asiasta hostperheelleni. Kaikessa hiljaisuudessani päätin etten halua jakaa kaikkia asioitani heidän kanssaan. Keskiviikko : Keräsin rohkeutta ja kysyin olisiko mahdollista mennä F:n kanssa elokuviin. Yleensä teen töitä keskiviikkoiltana (ilman sen kummempaa lisäkorvausta), mutta nyt pääsin hieman tuulettumaan. Kävimme katsomassa Borat - nimisen elokuvan. Enkä oikein voi sanoa siitä mitään. Tämä on taas sarjastamme "Jokaisen on nähtävä se itse". Eilen olisi ollut vuorossa jotkin hohdokkaat bileet, mutta missasin ne kun jouduin ylitöihin. Tänään oli vuorossa hiphopworkshop ja shoppailua. Niin ja jälleen iltatöitä. Viikonlopun pitäisi olla kokonaan vapaa, mutta lupauduin jäämään tänään kotiin vahtimaan M:a kun vanhemmat lähtevät naapuriin syntymäpäiville.

Olen keskittynyt viime viikot lukemaan kirjoja. Voimani eivät ole riittäneet mihinkään kummoiseen.

Ilmaisia haleja minulta juuri Sinulle, missä ikinä oletkin.