Unelma yksityisyydestä

Mummi juuri köpötteli sisään huoneeseeni koputtamatta ja alkoi piilottaa Jo:n syntymäpäivälahjoja. Ja eilen palattuani kotiin havaitsin, että ikkunalaudalleni oli tupsahtanut kaktuksia. Mitä helvettiä!? Voisitteko pysyä poissa huoneestani, bitte? En ensinnäkään halua tänne mitään kaktuksia viemään tilaa ja minun pitäisi muka pitää niistä sitten huolta. Ei onnistu. Vasta pääsin eroon edellisistä rehuista. Olin moisesta onnellinen kuin lapsi jouluna koska R kävi vähän väliä huoneessani tarkistamassa kasvien voinnin. Onko se koputtaminen niin vaikeaa!!

Arvasin, että tämän mummi-tapauksen kanssa tulisi käymään näin. Toinen tulee kaukaa Suomesta, vanha ihminen, tänne kyläilemään eikä kukaan vaivaudu viettämään hänen kanssaan aikaa. M on kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan ja pojat ovat vain enemmän pois kotoa etteivät vaan joutuisi puhumaan suomea mummin kanssa. R on pitkään töissä ja mitä sitten jää jäljelle? No minähän se istun sitten höpöttämässä mummin kanssa ja pitämässä tälle seuraa. Vanhasta ihmisestä voi tuntua hyvinkin pelottavalta tulla vieraaseen maahan puolivieraiden ihmisten keskelle. Minua niin surettaa kun hän on niin aidosti iloinen nähdessään lapsenlapsiaan ja lapset ovat vain enemmän kauhuissaan kun eivät tiedä mitä sanoisivat tai tekisivät.

Omat isovanhempani ovat aina olleet minulle hyvin läheisiä ja ovat edelleen. Kaipaan heitä täällä ollessana kauheasti ja istuisin kyllä oikein mielelläni nyt oman mummini sylissä. Olen hiljaa mielessäni ylpeä siitä, että olen jaksanu viettää aikaani isovanhempieni kanssa ja kuunnella ainakin melkein kaikki heidän tarinansa. Tiedän heistä monia ihania ja jännittäviä tarinoita. Jonain päivänä he ovat vielä poissa eivätkä ole täällä enää kertomassa tarinoitaan lapsuusaikansa Suomesta. Minulle jää muistoksi ihanat vanhat valokuvat ja tarinat joita voin kertoa omille lapsilleni. Minä voin sanoa tuntevani isovanhempani. Voitko sinä sanoa samaa?

En tänään tiennyt mitä tulisi laittaa ruuaksi kun R ei ollut jättänyt mitään viestiä. Ihmettelin asiaa ääneen ja annoin M:lle sitten eilistä keittoa ennen luisteluharjoituksia. Mummi ei virkannut mitään. Vasta kun palasimme luistelusta hän höpötteli jotain epämääräistä perunoista, makkaroista ja sillistä. Aha. Ei tullut mummille mieleen sitten aamulla. Onneks pojat ovat sen verran toimintakykyisiä, että osaavat itse kaivaa ruokaa kaapista etteivät nälkään kuole.

Onneksi huomenna on taas irkkutreenit niin pääsen edes hetkeksi ulos talosta. Olen treenannut primary reeliä yllättääkseni S:n, mutta en ole aivan varma meneekö se varmasti nappiin sitten kun hetki koittaa. Toivoa sopii.