Bücherwurm

Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö mitään olisi tapahtunut. Yritin pakottaa itseni kirjoittamaan ja ajattelemaan mutta mielialani ei ollut tarpeeksi hyvä moiseen. Jotenkin olin aina päivän päätteeksi niin väsynyt, ärtynyt ja yksinäinen etten jaksanut alkaa vatvoa mitään.

Tiistaita käväisimme porukkakahvilla irkkutunnin jälkeen. Osasyy oli Halloween jonka ansiosta kaikilla oli eilen vapaapäivä. Jopa minä sain nauttia vapaudesta ja lepäillä aivan rauhassa. Nukuin pitkään ja lueskelin koko päivän. En ole vieläkään päässyt eroon lukemastani kirjasta vaan kuljen kuin unessa kirja käsissäni. Pelkäsin hieman tämän laiskottelun vaikuttavan viikonloppuuni, mutta R ilmoitti että minun suorastaan täytyy pitää koko viikonloppu vapaata. Passaa minulle.

Lauantaina S pitää workshopin tanssijoilleen Duisburgissa. Luvassa yli viisi tuntia tanssin riemua. Ruoska heiluu ja jalat lentää. Tämän jälkeen olemme sopineet F:n kanssa suuntaavamme Bochumiin Disco- ja Street tanssien EM-kisoihin. Sunnuntaina sama ruljanssi. Mikäli S vain pitää kaksipäiväisen workshopin. Muussa tapauksessa voimme pyhittää koko päivän tanssikilpailun seuraamiselle. Mikä ihana viikonloppu minulla onkaan edessä.

M sairastui tänään. Hän valitteli koko päivän palelevanta ja käytti poikkeuksellisesti takkia luistellessaan. Arvasin kyllä mitä tuleman pitää. M:lla kun on aina lämmin ja vielä näinä viileinä syyspäivinäkin hän juoksentelisi mielellään t-paidassa pihalla. Arvatenkin hän on myös jossain tehnyt näin koska on nyt kipeänä. Flunssatulva kun ei ole vielä iskenyt kouluihin.

Tunnen myös itsessäni merkkejä sairastumisen mahdollisuudelle. Mutta eihän minulla ole aikaa sellaiseen. Tänäänkin siivosin hirveässä paniikissa koko taloa ja laitoin ruokaa entistä huolellisemmin - R:n äiti, niin kutsuttu "Suomenmummi", tuli kylään. Hän asuukin meillä seuraavat kaksi viikkoa. Tai hyvässä lykyssä vain yhden. En ole ihmeemmin uskaltanut kysellä asiasta vaikka minunhan päiviini tuo valkohapsinen muori vaikuttaa kaikkein eniten. Suoraan sanottuna olen hieman peloissani. Mummi ei osaa saksaa ja on sen verran arka ettei uskalla mennä minnekään yksin. Aivan kuin vahdittavanani olisi nyt kaksi lasta.

Olen väsynyt, olen loppu. Väsyneenä asioista tulee helposti vaikeita. Yritän nyt välttää sitä ja todellakin kömmin sänkyyn tänään normaalia aikaisemmin. Tosin väsyykseni saattaa johtua siitäkin, että istuskelin koneella myöhään viime yönä höpöttelemässä herra M:n kanssa.. Njäh, ei se siitä voi johtua.

Katson surullisena Suomen tv:stä uutisia ja kaipaan lunta. Kaipaan pohjoista, kaipaan kylmää, kaipaan valkeaa lunta.