Vessapaperi käy nenäliinasta

Istuimme tänään Sa:n kaksi tuntia luisteluhallilla löpisemässä. M:lla oli ensin luisteluharjoitukset ja sen jälkeen tunti kondia, eli Konditionstraining. M:sta tuo se on tietenkin tavattoman tyhmää ja tylsää vaikka onkin aina aivan innoissaan tunnilla tehdyistä asioista. Lapset opetetaan jo pienestä pitäen lämmittelemään kunnolla ja venyttelemään. Liukujen asentoja korjaillaan, ryhtiä parannetaan ja muutakin yhtä hyödyllistä. R sanookin aina, että "Kyllä se luistelu on sitten hyvä harrastus." Joskus hän vielä haastaa tanssimisen ja kyselee onko meillä ollut samanlaista.

Muistelin tänään aika paljon lähtöäni tänne. En itkenyt, olin päättänyt etten sorru siihen. Jotenkin minusta on kuitenkin alkanut tuntua etten voi olla itkemättä kun palaan. Johtuuko se sitten siitä helpotuksesta kun on selviytynyt vai siitä kun pitkä erossa oleminen päättyy?

Tänään ei ollut mitenkään happyhappyjoyjoy-olo. Selkäni on vieläkin kipeä ja nyt kipu on jumittanut hartijat ja siitä johtunee kauhea pääkipu. Hermoni ovat kireällä ja tottakai juuri silloin R:lla on huono päivä. Hän ei sano asioita nätisti ja kilahtaa hyvin lyhyessä ajassa. Yritin piristää itseäni pienillä hupsuilla ideoilla. Mitä jos hakisin paikalliseen discoon tanssijaksi? Tai mites olisi Saksan seuraava Big Brother? Sarjassaan jo seitsemäs täällä. Olisiko ulkomaalaisella jotenkin paremmat mahdollisuudet päästä televisioon pelleilemään ja nolaamaan itsensä. Siinä sitä ainakin oppisi kielen kun asuisi vieraiden ihmisten kanssa 24/7 talossa jossa seinät alkavat kaatua päälle noin kahden tai kolmen viikon kuluttua. Jos siis edes selviäisin sinne saakka. Leikittelin Big Brother ajatuksella jo Suomen ensimmäisen kauden aikaan ja toisella kaudella harkitsin sitä jo puoliksi tosissaan. Tiedän etten tule ikinä edes lähettämään hakemusta minnekään vastaamaan, mutta onhan sitä hieman jännittävää yrittää kuvitella missä vaiheessa sitä menettäisi hermonsa. Ehkä silloin kun porukka ottaisi voita purkista "väärällä tavalla" tai kun juusto olisi leikattu "väärin" tai kun tiskit kasattaisiin ällöttäväksi, märäksi, limaiseksi likaröykkiöksi tiskialtaaseen. Vihaan myös lattialle lojumaan jätettyjä vaatteita, eläinten karvoja, myttyyn jätettyjä tiskirättejä, taitettuja kirjansivuja tai sitä kun kampaukseni sotketaan tai kenkieni päälle tallotaa.

Ovathan sinun DVD:si, CD-levysi ja kirjasi esimerkiksi aakkosjärjestyksessä? Sukkasi värijärjestyksessä? Vaatteesi siististi hyllyissään viikattuna ja käyttötarkoituksen mukaan lajiteltuna?