Shopaholic

Viivyttelin sängyssä lähemmäs puolta päivää ennen kuin vaivauduin raahaamaan ruhoni suihkuun. Tein kaiken kuin hidastetussa elokuvassa. Hiippailin kaupungille vasta kahden aikaan. Tuntui ensimmäistä kertaa oikein kunnolla siltä, että on syksy. Sataa tihutti koko päivän ja oli viileää. Tähän mennessä on ollut vain aurinkoisia syyspäiviä. En pahastunut huonosta ilmasta ollenkaan. Olin vain vahingoniloinen kun R pakotti A:n ja pojat kanssaan takapihalle puutarhahommiin. Olen ehkä ilkeä, mutta mielessäni ei edes käväissyt ajatus siitä jos he saattaisivat tarvita minunkin apuani. Minulla on vapaata enkä aijo tuhrata sitä takapihalla sateessa ja mullan seassa kykkien.

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa ulos New Yorkerilta ostamatta mitään. Mutta pakkohan sitä oli jotain sovittaa. Ollessani sovituskopissa meinasin saada hermoromahduksen, taas yllättäen. Tällä kertaa syynä ei ollut joku yksittäinen urkkija vaan havaitsin jotain mitä kaupan suunnittelijat eivät ole varmaankaan ole huomanneet. Kauppa on kolmikerroksinen ja kerroksesta toiseen pääsee kätevästi liukuportaita pitkin. Miesten vaatteet ovat tietenkin ylimmässä kerroksessa ja liukuportaista näkee kätevästi muutamiin naisten sovituskoppeihin. Toivoa sopii, etteivät miesasiakkaat ole hoksanneet moista. Pitänee täst lähtien käyttää toisia sovituskoppeja.

Mukaani kaupungilta tänään tarttui muutama keittokirja, hyvä tapa oppia saksaa, ja kahdet kengät! Sovitin varmaan satoja pareja. Onneksi en suostunut ostamaan yhtiäkään niistä, sillä ne sopivat löytyivät tietenkin siitä viímeisestä kaupasta jonne vaivauduin. Ja pääsin vielä halvalla. Nyt sekin ongelma on hetkeksi ratkaistu eikä tarvitse lähteä Düsseldorfiin etsimään erikoisliikettä.

Suunnitelmiini kuului rauhaisa lauantai-ilta kotona, hyvä kirja ja lepoa. Sa soitti kuitenkin ja taivutteli minut mukaansa baariin. Nyt pitäisi sitten alkaa miettiä mitä sitä kehtaa laittaa päälleen, ja mitä väännän lässähtäneistä hiuksistani, ja millä ihmeen bussilla pääsen metrolle ettei tarvitsisi kävellä. Mitenkähän pääsen kotiin kun minulla ei ole hajuakaan mihin aikaan yöbussin kulkeva. No, se on sitten sen ajan ongelma. Eihän siät tiedä miten kauan meillä menee, ehkä odotan aamuun ja tulen ensimmäisellä metrolla. Tai jos en kuitenkaan..