Vauvasukkia kännykälle

Kunpa voisin valittaa tylsyyttä. Joka viikko jotakin tuntuu tapahtuvan. Siis jotakin vähemmän mukavaa. Tekevälle sattuu, niinhän se on. Mutta kun en minä tee muuta kuin siivoa ja vahdi M:a.

Tiistaina vein tapani mukaan M:n balettiin ja luisteluharjoituksiin. Katu oli täynnä autoja mutta olin onnekas ja löysin vapaan paikan aivan läheltä hallia. Kun tulimme ulos hallista valmiina lähtemään Suomikouluun, autoa ei näkynytkään missään. Loistavaa, olin kadottanut auton. Tarkemmin sanottuna en nähnyt enää mitään autoja. Katu oli käytännöllisesti katsottuna autio. Oliko auto varastettu? Olinko varmasti muistanut lukita auton ovet? Eihän kukaan voi kaikkia autoja varastaa. Toisessa päässä katua näin kuinka kuljetusautot nostelivat yksi kerrallaan kadun varteen pysäköityjä autoja kyytiinsä ja ajoivat sitten pois. Automme oli siis takavarikoitu. Pienen kyselyn jälkeen selvisi, että illalla olisi poikkeuksellisesti Borussian peli ja pysäköinti stadionin läheisyyteen oli kello 12 eteenpäin kielletty.

Onneksi kiltti kuljetusfirman kuski otti minut ja M:n kyytiinsä ja pääsimme noutamaan autoa. M oli tietysti vain iloinen pienestä seikkailusta kun ei tarvinnutkaan mennä Suomikouluun. Tosin minun seikkailuni ei loppunut siihen kun saimme auton takaisin. Minun täytyi vielä löytää tie kotiin. Olimme jossain toisella puolella kaupunkia eikä minulla ollut tietenkään hajuakaan minne suuntaan lähteä. Yritin seurata sitä reittiä mitä olimme tulleetkin mutta se osoittautui hieman mahdottomaksi kun joiduimme kulkemaan moottoritien kautta. Mainittakoon myös etten ole vielä koskaan ajanut täällä yksin moottoritiellä. Kaiken lisäksi olin tietenkin lätenyt väärään suuntaan moottoritellä. Tai näin olen ainakin päätellyt myöhemmin karttaa tutkittuani. Poistuin moottoriteiltä umpimähkää jostakin ulosajosta. Tiesn olevani jossakin pienessä kaupunginosassa kaukana keskustasta. Onneksi oli ruuhka-aika joten ajelin muun liikenteen mukana. Havaitsin jonkin metrolinjan päätepysäkin mistä saatoin päätellä, että keskustaan päin ollaan matkalla. Minä kun en osaa ajaa kotiin muualta kuin keskustasta. Kun liikenneopasteetkin alkoivat näyttää suuntaa keskustaan, varmistuin olevani oikealla tiellä. Ydinkeskustaa kiertävältä kehältä löysin helposti tien kotiin.

Tämän jälkeen olen osannut vain miettiä mitä muuta enää voisi tapahtua. Haloo - minä kadotin auton!

F nauroi kommellukselleni. Hän myönsi odottavansa aina tapaamistani koska minulla on aina jokin outo kommellus kerrottavanani. Sovimme yhdessä muiden irkkutuntilaisten kanssa lähtevämme ensiviikolla viettämään Halloweenia tanssitunnin jälkeen. Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä katsastamaan baarielämää Sa:n kanssa mikäli hänellä ei ole töitä. Minulla pitäisi tästä työtahdista johtuen kyllä olla koko viikonloppu vapaata, mutta se jää jälleen nähtäväksi.

Ampaisin tänään innosta puhkuen kaupungille kun R tuli töistä. Hän suorastaan hätisti minut lepäämään ja ajattelin pienen ihmisvilinän tekevän minulle hyvää. Rahapussini kyllä hieman kärsi kun shoppailumäkäräinen iski jälleen. Toisaalta, onpahan nyt ainakin vähän enemmän tilaa seuraavalle palkalle. Ja enhän minä koskaan osta mitään muuta kuin hyödyllisiä asioita joten sinäänsä hätä ei ole tämän näköinen. Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa uudelleen keskustaan kosta lauantaipäivän markkinat ovat aina hauska kokemus. Ehkä mukaan tarttuu tällä kertaa jokin syntisen hyvä dippitahna joka saa mahani jälleen kupeäksi, mutta mieleni niin onnelliseksi.

Tämän viikon pelastivat siis shoppailu ja pojat tänään iltapäivällä. Isosisko-keskustelu oli rakentava ja hauska. Ja testasi minun autoteoriatietouttani ja minä vahtasin että Jo siivoaisi jälkensä syötyään. Sanoin pojille erittäin suoraan mielipiteeni siitä kuinka vähän he tuntuvat kunnioittavan minun työskentelyäni täällä. Kun he tulevat kotiin he vain sotkevat paikat juuri kun olen saanut siivottua kaikki tavarat omille paikoilleen. Sitten ruoka ei kelpaa tai lempipaita ei olekaan pesty ja silitetty. Ja oli todella söpö kun hän kirkkain silmin selitti kyllä syövänsä ruokaani aina. Toivon vain, että asia olisi mennyt perille myös Jo:lle. Sillä jos R ei ojenna poikia niin kai jonkun on sitten tehtävä se hänen puolestaan. Muuten minulla on vielä edessäni piiiiiiitkä vuosi.