Kotihengetär ilman pilkullista essua

Aamulla silmien avaaminen tuntui toivottomalta tehtävältä. Ensin totuttauduin viikonloppuna nukkumaan 12 tunnin yöunet joten aamuväsymys oli täysin oma vikani. Tassuttelin alakertaan valmistamaan ruokaa silmät ristissä ja minusta tuntuikin, että onnistuin pilaamaa aterian täysin. Tosin kaikki muut kehuivat sitä. En tajua, mutta sama kai tuo. Hyvä kun kelpasi.

Jo oli tänään pahalla tuulella kun hänen tietokoneensa ei palannutkaan kotiin ja siinä sivussa hän ärhenteli minulle. Rangaistukseksi kiusasin häntä. Hakkasin häntä leikkimielisesti hänen jalkapallosukallaan ja juoksimme ympäri taloa kuin mitkäkin kakarat. Minulle tuli tunne että hän on kaivannut pelleilykaveria. Ja on "liian vanha" ja "aivan liian cool" pelleilläkseen Jo:n kassa moisella tavalla. Ehkä isosisko tulee tarpeeseen. Tosin R ja A vihjailivat hiljaisella äänellä havaitsevansa pieniä ihastumisen merkkejä Jo:ssa. Vanhempien turhaa höpinää sanon minä.

Siivosin myös omaksi ilokseni kun M:kin sattui olemaan hyvällä tuulella. Hän leikki kiltisti itsekseen ja antoi minun silittää rauhassa. Ruokaa hän mätti ennätysvauhtia. Tämä tosin saattaa johtua siitä kun hieman juksasin häntä. M ei nimittäin tykkää syödä lämmintä paprikaa. Aina kun ruuassa on paprikaa hän nyrpistää nenäänsä ja siirtelee paprikan paloja ympäri lautasta. Tänään sitten sanoin jättäneeni paprikat pois kun tiedän ettei hän pidä niistä. Totuus on ettei koko ruokaan kuulu paprika mutta olisin tietysti voinut hieman säveltää ohjetta ja lisätä joukkoon paprikan tai pari. Kuitenkin tämä pieni asia teki M:n erittäin onnelliseksi ja sai hänet syömään hyvällä ruokahalulla.

Kun R ja A sitten tulivat kotiin, yli puolitoista tuntia myöhemmin kuin mitä olivat lupailleet, sain kiitosta talon yleisestä siisteydestä. Myöhemmin minua jopa kiitettiin herkullisella suklaarasialla. Enkä minä tehnyt mitään sen kummempaa kuin lakaisin lattiat, siivosin pyykit pois olohuoneesta lojumasta ja siirsin kaikki tavarat omille paikoilleen. Alan uskoa, että perhe vielä oppii itsekin pitämään automaattisesti huolta siisteydestä. Ehkä suurin työsarka minulla on Jo:n kanssa, tänäänkin hänen sukkansa lojuivat keittiön ruokailupöydällä.