Hän ei pidä sipulista

8 viikkoa.

Päätin käväistä kaupungilla katselemassa ihmisvilinää ja nauttimassa vaikka cappuchinon. Mielessäni haaveilin löytäväni jonkin täydellisen biletopin huomiseksi. Hilpaisin alakertaan ilmoittamaan R:lle asiasta mutta koska hän oli juuri syventyneenä keskusteluun Ja:n tyttöystävän kanssa, päätin odotella rauhallisesti vuoroani. En saanut avattua suutani missään välissä ja jonkin ajan kuluttua R sitten huikkasi minulle, että voisin silittää kun hänen pitää lähteä ulos koiran kanssa. Olin aikaisemmin päivällä tarjonnut silitysapua, mutta se ei ollut silloin kelvannut. Masennuin, sysäsin ajatuksen vapaasta illasta ja lämmittävästä cappuchinosta mielestäni ja aloin silittää.

Sen sijaan, että R olisi heti lähtenyt koiran kanssa lenkille, hän keskusteli keittiössä vielä 20 minuuttia jonka jälkeen istuin tietokoneen ääreen ja istui siinä noin 45 minuuttia ennen kuin lähti ulos odottamisesta hermostuneen karvaturrin kanssa. Minä silitin ja näin paha sai jälleen palkkansa. Päivän saldo : 9 tuntia.

Huomenna olisi kuulemma suunniteltava jotakin kivaa tekemistä M:n kanssa kun R aikoo siivota. Miksi siivota kun minä olen tehnyt sitä koko viikon joka päivä? Siivoaisin mielummin koska siinä saa oikeasti tehdä jotain ja tiedän tämän olevan vain sarjastamme helppo-keino-saada-M-pois-kotoa-jotta-saa-edes-hetken-levähtää-rauhassa. Ja näin ollen minun päiväni tulee jälleen huomenna venymään. Kaikesta ärtyneenä päätin unohtaa koko baari-illan ja pysytellä kotona neljän seinän sisällä.

Sain kuitenkin tänään jotain aikaankin. Laitoin R:n pyynnöstä pyttipannua ja kun M oli tullut kotiin ja tehnyt läksynsä, kutsuin hänet normaaliin tapaan syömään. Mätin lautaselle pyttipannua jossa oli pelkästään perunaa ja makkaraa. Ei sipulia tai mitään muutakaan mitä pikkuneiti karsastaa. Ojensin lautasen neidille ja pienen mulkaisun jälkeen sain vastaukseksi vain "Yöäk!" Siirsin kylmän viileästi ruuan takaisin paistinpannulle ja pyysin M:a poistumaan. Vähän hän yritti jankuttaa vastaan, mutta kun huomasi minun olevan tosissani niin kipitti sitten pois keittiöstä paiskoen ovia perässään. Päätin hiljaa mielessäni etten anna moisen pikku prinsessan hyppiä nenilleni. Jos ruoka ei miellytä niin voi olla syömättä. 20 minuutin rauhoittumisajan jälkeen M pyysi kiltisti anteeksi ja söi ruokansa hyvällä ruokahalulla.

Myöhemmin iltapäivällä kuulin kuinka R kiisteli M:n kanssa jostakin. M selvästikin kitisi ja kiukutteli taas äidilleen ja sai R:n hermostumaan. "Vai tuolla tavalla sitä käyttäydytään vaikka vasta eilen ostin siulle lelunkin! Sie oot M ilkee!! Voit olla varma etten kyllä osta siulle enää ikinä leluja!" Mielessäni hihkuin - mitä minä sanoinkaan..