Kuinka opin saksaa lastenlaulujen avulla

Tickititack, der Tausendfüssler wikkelwakkelt gradeaus.
Bei jedem Schritt wackeln tausend Füsse mit und so kommt er bald zum Tausendfüssler haus.

Aua, hier ist die Tür verschlossen und kein Plaz zum Stehn und Drehn.
Welch ein Entschluss, unser Tausendfüssler muss nun mit allen tausend Füssen rückwärst gehn.

Tiggedi taggi dum-dum-dum. Tiggedi taggi dum-dum-dum.
Und dann fällt er um. Bumm!

Paluu normaaliin päivärytmiin oli jotenkin ruusuinen. Vitkuttelin aamulla sängyssä kun en olisi millään halunnut nousta lämpimän peiton alta pesemään lattioita ja rappusia. Koin kauhunhetkiä laittaessani ruokaa kun kanamaustepurkissa chillaili joku mato tai mikälienee toukka. Hyvä kun ei lasipurkki tippunut lattialle. Sain sitten viimeinkin R:n uskomaan ettei keittiön kaapit ole tarpeeksi puhtaat. Jo kelpasi neuvo, että kaikki avatut pakkaukset olisi hyvä heittää menemään. En tosin ymmärrä kuinka moinen matonen on päässyt suljettuun maustepurkkiin. Hyvät kanapalat menivät siis hukkaan kun en viitsinyt pistää ketään syömään moisia. Ties mitä madonmunia niihinkin nyt oli sitten mausteen mukana päässyt.

M päätti haluta tänään ystävänsä kanssa ulos leikkimään. Raukalta vain unohtui semmoinen pieni yksityiskohta ettei hän saa huidella kylällä yksin ilman aikuista. Minun olisi muka pitänyt viedä hänet harjoitusten jälkeen koulunpihalle, josta hän olis sitten ystävänsä kanssa rientänyt leikkeihinsä. Kuultuani suunnitelmasta tajusin heti ettei R olisi asiasta kovinkaan tyytyväinen. Suostuttelin M:n tulemaan kotiin kanssani luistelun jälkeen jotta hän voisi itse kertoa äidilleen suunnitelastaan. Määräys oli tiukka, ei saisi lähteä minnekään yksi huitelemaan. M itki niin sydäntä särkevästi, että aloin itse miettiä minkä ikäisenä minä sain lähteä kotipiiriä kauemmaksi. Hyvänen aika, mehän juoksentelimme jo pitkin kyliä alle kouluikäisenä. Olkoon suurkaupunki tai ei niin kyllä minusta R on silti hieman liian ylisuojeleva. Miten M ikinä oppii huolehtimään itsestään ja pärjäämään jos aina paapotaan kuin kapalovauvaa. Ei hän kuitenkaan mikään ihan tyhmä pentu ole. Tai ainakin toivon niin.

Tämän episodin jälkeen en enää ehtinyt hiphop tunnille joten päätin irtautua kotipiiristä muutenvain ja matkustin huvikseen keskustaan. Kulutin aikaa kierrellen kauppoja ja lopuksi istuin hämästyvässä syysillassa nauttien lämpimästä cappuchinosta. Nyt se jopa oli nautinto. Kaikkia pahoja tapoja sitä täällä oppii. En ole edes aikaisemmin tajunnut että syksy on todella alkanut. Ilma on viilentynyt ja puiden lehdet muuttaneet väriä. Missä sukkalaatikossa minua on oikein pidetty kun en ole moista huomannut.