Paskimmillaankin parasta

6 viikkoa.

Voisin olla rehellinen ja kertoa sen kaiken mikä mielessäni pyörii. Kerään vain sisälleni sen kaiken pahan, jolloin kärpäsestä alkaa kasvaa härkänen. Tai ehkä murehdin täysin aiheesta, ehkä olen surullinen täysin aiheesta. En halua kertoa ääneen sitä miten paha olo minulla on koska silloin siitä tulee todellista. Tekisin itsestäni naurettavan kun alkaisin kertoa pienistä ongelmistani. Tässä maailmassa ne vain ovat suuria. Mutta olen Saksassa! Haloo! Minä tein sen! Minusta tuli aupairi, minä muutin ulkomaille. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Teen liikaa töitä. Tapasin M:n luisteluharjoituksissa Makedoniasta kotoisin olevan tytön, joka on myöskin täällä aupairina. Jaoimme Sa:n kanssa yhdessä huolen siitä ettei 30 työtuntia viikossa ja yksi kokonainen vapaapäivä toteudu lähellekään. Kaipaamme syyn poistua talosta kun emme muuten osaa rentoutua. Täällä mietin vain pesuainepurkkia, rättiä ja likatahroja. Sovimme tapaavamme ensiviikolla.

F lähetti sähköpostia ja kysyi jos haluaisin vuokrata treenisalin yhdessä hänen kanssaan. Menemme yhdessä irkkuharjoituksiin maanantaina. Elättelen toiveita että saisin edes toisesta bileseuraa ensiviikonlopuksi. Haluan päästä tuulettumaan ja tulla aamulla kun muut ovat jo heränneet. DO-cityn yöelämä, täältä tullaan. Ainakin toivon niin.

Huomenna on sitten lähtö "lomailemaan". En voi tarpeeksi korostaa sitä, että pelkään seuraavista neljästä päivästä tulevan minulle yhtä helvettiä. Asun pullamurun kanssa samassa hotellihuoneessa, se kertookin jo aika paljon. Edessä viiden tunnin ajomatka ja takapenkin riemut. Odotan innolla. Jos loma on mukava, mikäs siinä sitten. Hehutan sitä varmaan seuraavat kolme kuukautta, mutta jos oloni on yhtä tuskaa.. Jätän sitten varmaan vastaisuudessa yhteislomat väliin. Saanpahan ainakin kaipaamaani vapaa-ainaa. Nytkin olisi ihanaa vain jäädä kotosalle poikien kanssa syömään pizzaa ja tapaamaan kavereita. Nyt kun niitäkin alkaa jo olla.