En tunne käsitettä "heräteostokset"

Nousin aamulla jo hyvissä ajoin valmistautumaan siivoajan tuloon. Hämmästyksekseni huomasin Jo:n olevan kotona, hänellä kun ei ollutkaan tänään ollenkaan koulua. Ahkerana koululaisena hän kuitenkin puuhasteli koko aamun koulutöiden parissa. Yhdessä me sitten laitoimme myös ruokaa, kun R oli aamulla töihin lähtiessään ilmoittanut Jo:lle, että tämän tulisi auttaa minua, eikä vain istua kädet taskussa.

Olimme tällä kertaa pitkästä aikaa yhdessä R:n kanssa M:n luisteluharjoituksissa kun tämä ei meinannut suostua lähtemään ilman minua. Mitähän sitten tapahtuu kun minä palaan Suomeen? R ja M lähtivät yhdessä luitelun jälkeen tapaamaan tuttavaperhettään ja minä sain erikoistilaisuuden lähteä hiphoptreeneihin. Normaalisti on sovittu, että keskiviikkona en kävisi treeneissä koska se on R:n ja A:n ainoa päivä viikosta kun he ehtivät yhdessä kuntoilemaan ja minun tulee tietenkin silloin vahtia M:a. Mutta tänään poikkeustilanteesta johtuen pääsinkin treenaamaan.

Lähdin kaupunkiin melkein kaksituntia ennen treenejä, tarkoituksenani vain päästä hieman tuulettumaan. Eksyin tietysti yhteen vaatekauppaan, sitten toiseen, ja kolmanteen.. Ennen kuin huomasinkaan, minulla olikin kuusi vaatekassia käsissäni ja olo oli kuin olisin käynyt terapiassa. Oli rauhoittavaa kierrellä kauppoja ja hypistellä telineissä roikkuvia rättejä. Saldoksi tuli seitsemän paitaa, kahdet housut, kaksi kaulahuivia ja pitsinen hiuspanta. En vain jotenkin päässyt niistä kaupoista ulos ostamatta mitään. Ja kaikki olivat todellakin sellaisia ostoksia joita tarvitsen ja joista olen jo pitkään haaveillutkin, mutta en vain ole raaskinut ostaa. Yleisesti ottaen en osaa tehdä heräteostoksia, olen liian pihi moiseen. Harkitsen aina tarkkaan mitä tarvitsen ja mitä todella haluan. En vain yleensä mene toitottamaan tarpeistani muille. Toisaalta ajattelen myös niinkin, ettei mustia tyylikkäitä peruspaitoja voi olla ikinä liikaa. Tänään tosin bongasin paljon muitakin vaatteita jotka olisin todella mielelläni ostanut, mutta onneksi kohta tulee taas palkka, ehkä raaskin tuhlata siitä vielä pienen osan. Tunsin oloni oikein ylelliseksi kun eräässä kaupassa oli oikein oma DJ soittamassa musiikkia asiakkaiden iloksi. Myönnän, että olen takapajulasta kotoisin, mistä johtuen moinen tuntui minusta todella hämmentävältä. Päätin siltä seisomalta, että kyseisestä putiikista on ostettava jotain. Aloin jo hieman epäröidä kun kaikki käsiini osuneet vaatekappaleet olivat ehkä minun budjetilleni hieman liian hintavia. Aivan ihana musta perushame, 109 e. Kaunis yksinkertainen violetti kauluspaita, 79 e. Ruskea peruspaita v-kaula-aukolla, 59 e. Onhan se merkkivaate aina merkkivaate, mutta minun kukkaroani se ei kuitenkaan saa aukeamaan sen helpommin oli merkki mikä hyvänsä. En ole merkin perässä matelija. Mutta löysin kuin löysinkin hieman halvemman paidan johonka tarrasin mahdollisimman nopeasti ennen kuin joku muu ehtisi nappaamaan sen. Onnessani halvasta löydöstäni purjehdin kassalle ja hymyilin DJ:lle leveästi poistuessani kaupasta. Joku päivä minä vielä ostan jotain tajuttoman kallista tuosta samaisesta kaupasta, olen melkein varma siitä.

Olen onnistunut välttelemään B:tä muutaman päivää. En ole oikein ollut juttutuulella. Tai siis olisin ehkä jos voisimme keskustella englanniksi, mutta saksaksi höpöttely tuottaa vielä hieman vaikeuksia. Olen todella hidas mikä hankaloittaa huomattavasti keskusteluamme. Toisaalta harjoitus tekee mestarin. Siksi tänään päätinkin jälleen rohkaista mieleni ja jatkaa keskustelua siitä mihin viimeeksi jäimme. Kynnykseni saksan puhumiseen on kyllä madaltunut jo huomattavasti. Minä ainakin itse huomaan eron. En enää pelkää yleisillä paikoilla liikkumista. En pelkää, että ihmiset tulevat kyselemään jotain. En pelkää kaupoissa asioimista. Saatan jopa aloittaa keskustelun täysin oma-aloitteisesti vaikka myönnänkin sen olevan vielä todella harvinaista. Ehkä minä vielä pääsen tavoitteeseeni, ehkä minä vielä opin puhumaan saksaa.