Vihaan sanontaa "herkkupeppu"

Viikonloppuna leikittiin turistia. Vierailtiin Ehrenbreitsteinin linnoituksessa ja Die Deutsche Ecke:llä töllistelemässä keisari Wilhem I:n patsasta. Yövyimme perjantain ja lauantain välisen yön R:n siskolla ja tapasin siinä samalla myös kaksi muuta sisarta jotka olivat tulleet Suomesta miestensä kanssa tänne lomamatkalle. Oli ihanaa kuulla taas kotoisaa "mie ja sie" höpötystä. A pisti ohjelmaa pystyyn ja siinä me sitten keinuimme ruokapöysässä käsikynkässä kaljatuopit käsissä ja hoilasimme saksalaista juomalaulua. Minä tosin join vain apfelshorlea, mutta laulamaan jouduin siitäkin huolimatta.

Es gibt kein Bier auf Hawaii, es gibt kein Bier!

Drum fahr ich nicht nach Hawaii, drum bleib ich hier!

Es gibt kein Bier auf Hawaii, kein kühler Fleck, und nur vom Hula-Hula geht der durst nicht weg!

Olin onnellinen kun pääsimme takaisin kotiin, kunnes näin oman huoneeni. Pojat olivat kahdestaan kotona ja heillä oli tietysti ollut kavereita kylässä. Eräs Jo:n ystävä oli sitten jäänyt yöksi ja hänet oli majoitettu, yllätys yllätys, minun huoneeseeni. Lakanani oli revitty pois, tavaroitani siirrelty ja tuuletus ikkunat jätetty auki niin, että valvoin koko seuraavan yön yrittäessäni tappaa itikoita. Hermostuin tietysti moisesta koska minulta ei oltu kysytty mitään. Huoneeni on kuitenkin se ainoa paikka jossa voin todella tuntea olevani turvassa ja rentoutua. Tottakai antaisin luvan huoneeni käyttämiseen jos sitä minulta kysyttäisiin, mutta en pidä siitä, että tavaroitani siirrellää sanomatta minulle mitään. En viitsinyt kuitenkaan nostaa mentakkaa mosesta vaan ilmoitin kylmän viileästi, että toivoisin vast' edes huoneeni jätettävän rauhaan.

Maanantaina minä sitten palkitsin maltillisen käyttäytymiseni tämän asian suhteen ja marssin M:n luisteluharjoitusten aikana pieneen lähikauppaan ostamaan itselleni kassillisen karkkia. En ole syönyt makeisia moneen viikkoon kun en tietenkään raaski pyytää niitä R:lta kun olemme yhdessä kaupassa ja sanon tietenkin aina ei, kun hän tarjoutuu ostamaan jotain. Syön jo muutenkin päivittäin purkillisen sitruunajugurttia, mitä muuta minä muka tarvitsen? No, nyt minulla on hurja varasto kaappini perällä mitä mielikuvituksellisimpia hedelmäkarkkeja. Luulen pärjääväni niillä ainakin nyt seuraavat pari viikkoa.

Sain lisää aihetta ihmettelyyn kun M:n valmentaja tyrkkäsi käteeni pari paperillista aikatauluja. Luulin tietenkin saavani jotain lisäharjoitusmuistutuksia, mutta kyseessä olikin kisaohjelma! Siis 6-vuotiaan kisaohjelma! Leukani varmaan loksahti auki ja ilmeeni oli täysin tyrmistynyt kun kuulin mistä oli kyse. Tuijotin papereita epäuskoisena ja yritin pitää naamani peruslukemilla niinkuin asia olisi ollut täysin normaalia. Luulin etteivät niin pienet vielä kilpailisi, mutta olinkin väärässä. Jälkikäteen ajateltuna en oikeastaan käsitä miten olen edes saanut sellaisen tyhmän ajatuksen päähäni. En ole varmaankaan taas muistanut, että kyse on Olympiavalmennuksesta. Muistan valmentajan puhuneen aikaisemmin ettei M:lle tehtäisi kisaohjelmaa, mutta jokin on nähtävästi saanut suunnitelmat muuttumaan ja M:lla on edessään ainakin kolmet kilpailut ensivuoden puolella. Aloin heti jännittää sitä, kuinka kisaohjelmaa aletaan kasata, treenata ja millainen siitä sitten loppuenlopuksi tulee. Ehkä se jopa lisää M:n harjoitusmotivaatiota entisestään. Voin vain arvailla millaista kotona tulee taas olemaan, kun pitäisi olla koko ajan hyppimässä ja pomppimassa M:lle suunniteltua ohjelmaa.

Olin tänään jälleen tanssitunnilla ja pelkäsin kuollakseni kun S laittoi minut tanssimaan yksin muutamia tansseja. Osaan nyt vaaditusta seitsemästä viisi ensimmäistä tanssia. Tai ehkä olisi parempi käyttää sanaa tiedän, tunnen, muistan. En osaa. Onneks muut tunneilla kävijät ovat hyvin kannustavia ja auttavat mielellään. F lupasi tänään lainata minulle CD:tään, jotta voin saada tarvittamat musiikin kotonaharjoittelemista varten. On ehkä hieman vaikea opetella mitään ilman musiikkia, ja sitten kun menen harjoituksiin ja S laittaa musiikin pyörimään, olen yksinkertaisesti aivan pihalla. Olen nyt tehnyt erään tansseista kaksikertaa musiikkiin ja yhtä tanssia olen kokeillut vain kerran musiikin kanssa. En ole tottunut moiseen. Aina ennen on pitänyt jankkaamalla jankata uudelleen ja uudelleen musiikkiin, mutta nyt se on kerrasta poikki ja sitten S määrää minut opettelemaan F:n kanssa seuraavaa tanssia. Olen siis aivan pihalla kaikesta ja ensimmäistä kertaa hieman pelkään tanssitunnille menoa koska en ikinä tiedä mitä S taas keksii. Tai kyllähän minä aina aavistan, että joudun katselemaan vierestä kun muut tekevät pareittain ja minä tanssin sitten yksinäni, kun S tuijottaa herkeämättä jalkojani ja huutaa korjauksia.

Sovimme F:n kanssa tapaavamme torstaina shoppailun ja kahvilatestin merkeissä. Suunnittelimme menevämme yhdessä nyt syysloman aika toiselle paikkakunnalle S:n tunnille, koska täällä tunteja ei valitettavasti pidetä loma-aikaan. Yllytin myös F suostumaan kokeilemaan streettanssikurssia ja lupauduin lähtemään mukaan henkiseksi tueksi. Hän taas lupasi raahata minut joka paikkaan mukaan, jotta saataisiin loppu tälle minun kotona istumiselleni. Myönnän kyllä suoraan sen tulevan todella tarpeeseen. Onneksi onnistuin avaamaan suuni tänään harjoitusten jälkeen, muuten olisi jälleen edessä yksinäinen viikko.