Ihan hyvä = ihan paska

Loistavaa. Tänään pitäisi lähteä sukulaisille kyläilemään kun R:n siskot Suomesta ovat myös saapuneet tervehtimään. Kaiken lisäksi pelkkä käynti ei riitä vaan sinne pitäisi jäädä oikein yöksi. Ja minä kun vihaan toisten luona yöpymistä. En pienenäkään tykännyt käydä kavereiden luona yökylässä. En minä pysty rentoutumaan ja tallustelemaan aamulla hiukset sotkussa yöpaita päällä. En tykkää tehdä sitä kotona Suomessa enkä varsinkaan täällä saatikka sitten jossain vieraassa huushollissa. Olen siis paniikissa.

Kaiken lisäksi sain näpäytyksen suomalaisen puhelinliittymäni huimasta puhelinlaskusta ja olen nähtävästi onnistunut saamaan pienen maaliläikän perheen pieneen kakkosautoon parkkeeraamalla sen liian lähelle katoksen valkoista puureunusta. Päivä on siis aivan ihanteellinen.

Suunnittelin eilenillalla, että leipoisin salaa tänään aamulla juustosarvia kaikille yllätykseksi. Mutta R olikin jäänyt kotiin odottamaan uutta keittiöpöytää joten se suunnitelma meni sitten myttyyn. Kaiken lisäksi M ei tullutkaan bussilla kotiin niinkuin olisi pitänyt ja aikani juoksenneltuani kaduilla jouduin palaamaan kotiin ja R lähti sitten autolla koululle etsimään M:a. Neiti lötyi yksin kävelemästä matkalla kotiin. Hän oli käynyt ystävänsä kanssa vanhassa lastentarhassaan tervehtimässä tarhatätejä ja olikin sitten myöhästynyt bussista. Ja huutohan siitä syntyi kun hän ei saanut kävellä yksin kotiin niinkuin ystäväkin saa. Ystävä tosin asuu lähempänä koulua ja kulkee yleisiä teitä pitkin joilla ei R:n mukaan voi tapahtua mitään.

No, sitten tietysti piti yrittää lepytellä tulistunutta M, huonolla menestyksellä tosin. En viitsi osallistua näihin R:n lepyttely-yrityksiin koska ne eivät kuulu minun tapaani kasvattaa. En tiedä miten sanoisin R:lle ettei hänen kannattaisi nauraa M:n ruokapöytätempauksille kun tämä leikkii ruualla. Voihan kurkusta pureskellut korvakorut olla tietysti jossain tilanteessa hyvinkin hauska juttu, mutta minusta se ei ole oikein soveliasta. Olen yrittänyt saada M:n lopettamaan ruualla leikkimisen ja onnistunutkin siinä aika hyvin, mutta viikonlopun pelleilyjen jälkeen kaikki pitää aina maanantaina aloittaa alusta. "Mitäs sanot M jos käydään ruuan jälkeen ostamassa jäätelöä? ..Koita nyt kilti syödä, voidaan vaikka yhdessä käydä kaupassa ostamassa jotain kivaa jos syöt nyt nätisti." Ja lopuksi R kuitenkin menettää hermonsa ja alkaa tiuskia M:lle, eikä tästä ole tietenkään siinä vaiheessa enää mitään hyötyä. Vahinko on jo tapahtunut.

Ruokailun jälkeen piti tietysti alkaa taas puhumaan tanssimisestani. R selosti innoissaan Ja:lle ja yllytti minua näyttämään mitä osaan. En jaksa tuota vouhottamista enää. En halua olla mikään pelle mikä joutuu joka paikassa esittelemään taitojaan. Kaiken huipuksi keskustelu tietysti ajautui myös edessä oleviin kilpailuihin. Hermostuin taas ja päätin etten enää halua keskustella tanssimisesta tämän perheen kanssa. Ilmoitan etten aijo osallistua kilpailuihin ja se siitä sitten. Eipähän tarvitse olla koko ajan selostamassa mitä uutta olen oppinut tai mitään muutakaan yhtä tylsää. En pidä siitä, että asioista pitäisi hokemalla hokea, se on vain ärsyttävää.

Hieno päivä tähän mennessä. Ja monta pitkää tuntia olisi vielä edessä. Mitähän seuraavaksi sattuu? Saan varmaan hirtettyä koiran jotenkin talutushihnaansa, se tästä vielä puuttuisikin.

Olen kyllä edelleen onnellinen siitä, että olen täällä. Tälläistä täällä vaan on, välillä on hyviä päiviä ja välillä on superhyviä päiviä. Ja vaikka vastaani tulisikin huono päivä niin se on varmasti mukavampi kuin Suomessa viettämäni huonot päivät.