keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Huono shoppailija

Sain tänään melkei paniikkikohtauksen kun M:n koulubussia ei alkanut kuulua. Se oli jo viisi minuuttia myöhässä. Kävelin hermostuneesti koiran kanssa edestakaisin katua pitkin ja toivoin näkeväni edes vilauksen bussista puiden lomasta. Mutta ei. Muutaman epätoivoisen minuutin jälkeen kuulin M:n naurua kun tämä pelmahti luokseni kulman takaa. Bussi ei ollut mennyt normaalia reittiä vaan M:n oli pitänyt jäädä läheisellä kioskilla pois ja ylittää iso katu, jota hän ei tietenkään saisi missään tapauksessa ylittää yksin, ainakaan R:n mielestä. Tämä oli kyllä jo toinen kerta, joten tiesin tämän pienen mahdollisuuden olevan olemassa, mutta kyllä minä otan vastuuni aika vakavasti ja säikähdän todella kun M:a ei alakaan kuulua koulusta. Vaikka koululle onkin vain noin kilometrin matka niin M ei saa kävellä sitä yksin ja tuleekin bussilla lähemmäksi, jottei minun tarvisisi joka päivä kävellä koululle saakka. Minä kävelisin kyllä oikein mielelläni, mutta tämä on R:n tiukka mielipide enkä ole viitsinyt ruveta väittämään vastaan. Matkalla kun on pieni peltoaukeama, josta kuka tahansa voi kuulemma poimia lapset matkaansa. Minusta se tuntuu jotenkin ylihuolehtimiselta vaikka toisaalta, onhan tämä maailma täynnä kaikenlaisia hörhöjä. Niinpä minä sitten helpottuneena kävelin M:n kanssa kotiin syömään ja raportoin tietysti R:lle asiasta.
Päivä on tuntunut pitkältä. En saanut lähes mitään aamupäivällä aikaiseksi. Sitten olikin jo aika viedä M luisteluharjoituksiin,, jonka jälkeen lähdimme R:n ja Ja:n kanssa kaupungille. Kävimme selvittelemässä liikennekorttiasiaani. Eksyimme tietenkin yli tunniksi vaatekauppaan ostamaan Ja:lle vaatteita ja tietysti myös M:lle. Ja koska R pelkäsi ettei M pitäisi vaatteista, tämä osti vielä kaupasta herkkuja lepytelläkseen M:a. Naurettavaa sanon minä. Jos pelkää ettei lapsi suostu pitämään vaatteita niin ei niitä sitten pidä ostaa ellei tämä ole itse paikalla niitä valitsemassa. M kyllä mankui taas ennen lähtöämme : "Saanhan jotain kivaa, joohan? Mut ei sit mitään vaatteita." Minä en kyllä toisi sellaiselle mankujalle mitään. Kyllä ne pitäisi ansaita. Jos jo pienestä pitäen oppii saamaan kaiken niin mitä siitä elämästä sitten myöhemmin muka tulee.
Minä en tietenkään ostanut mitään. Olen pitänyt itselleni jotain rangaistuskautta koko täällä oloni ajan. En osta mitään, en halua mitään. Tai siis haluan, mutta en saa pyytää tai ostaa sitä. En tiedä mitä tämä on olevinaan. En päästä itseäni liekasta vaan keksin aina jonkin uuden syyn rankaista itseäni. Muut varmaankin kuvailisivat tilannetta itsehillinnän kasvattamiseksi, mutta ajattelen sen mielummin rangaistuksena. Jos en saa haluta niin esimerkiksi karkista erossa pysyminen tuntuu paljon helpommalta. Olen kiero, tiedän. En vain halua antaa itselleni vielä tilaisuutta rentoutua. Pidän itseni valppaana - olenhan tullut tänne töihin.
R kertoi minulle tänään, että Ja on ollut hieman huolissaan minusta tai jotain sellaista. En kuulemma ole aina vastannut hänen tervehdykseensä kun hän on tullut kotiin tai näytän jotenkin muuten niin surulliselta tai vihaiselta. Siis mihin tervehdykseen? En ole tainnut aina kuulla hänen hiljaista muminaansa tai siis rekisteröinyt sitä minkään laiseksi kommunikointiyritykseksi. Toittakai olisin vastannut jos olisin kuullut minulle puhuttavan. Ehkäpä tarvitsen kuulolaitteen. Jos olisitte niin ystävällisiä ja keräisitte kolehdin hyväkseni, sillä omat varani eivät riitä moiseen laitteeseen. Mutta siis Ja:sta.. Hän on varmaankin tulkinnut perusilmeeni väärin vaikka toisaalta olenhan ollut välillä hieman maassa kun väsyttää ja ikävöin ystäviä. R oli sitten ehdottanut Ja:lle, että kysyisi minulta suoraan. Hänestä ei vaan kuulemma ole sallaiseen. No, minä sitten otin asian puheeksi kiertoteitse. Olen kuulemma välillä hieman sen näköinen, ettei voi olla aivan varma uskaltaako minulle sanoa mitään vai ei. Ymmärrän sen hyvin. En minä itsekään uskaltaisi puhua itselleni jos olisin joku toinen. Kiertäisin varmasti mahdollisimman kaukaa. Onneks kuitenkin juttutuokiomme, vain tylsät kalkkikset joilla ei ole mitään sosiaalista elämää käyttävät tuota sanaa, kevensi hieman ilmapiiriä. Ja opasti minua ottamaan rennosti ja minä pyysin häntä ilmoittamaan jos sekavat juttuni eivät jaksa kiinnostaa. Olen kuulemma hyvin hauska persoona kun alan selittää jotain. Voin kuvitella sen johtuvan valtavasta määrästä kielioppivirheitä joista en jaksa puhuessani välittää. Mutta ehkä olemme taas hieman läheisempiä Ja:n kanssa. Olen hyvä käyttämään taktiikkaa kerro-jotain-tyhmää-itsestäsi-niin-saat-muutkin-avautumaan. Pian taas keskustelimme koulusta ja miestenalusvaatepakkauksista, tiedän että kuka tahansa on moisesta minulle kateellinen.
Kotiin tultuamme alkoi leipomisurakka ja koska minulle on siunaantunut jauhopeukalo keskelle kämmentä, annoin R:n ja M:n hoitaa kaiken oleellisen ja hohdokkaan. Itse keskityin lähinnä taikinan syömiseen. Myöhemmin kidutin vielä Jo:ta joka oli treenannut jalkapalloharjoituksissa ensimmäistä kertaa kahden viikon tauon jälkeen. Hän teki venytykset täysin itsenäisesti ja minä lisäsin tuskaa hieronnalla. Jollainlailla hän muistuttaa pelleillessään pikkuveljeäni vaikka veljeni onkin huomattavasti rauhallisempi persoona. Jo lähinnä käyttäytyy kuin pikkuvauva tai ainakin jotain siihen suuntaan. R paljasti, että Jo oli eilen kysynyt lupaa voisiko eräs hänen kaverinsa tulla viikonloppuna yöksi. Ja koska hän oli niin salaperäinen, R tietenkin arvasi että kyseessä on joku tyttö. Ja niinhän se oli. Jo ei suostunut paljastamaan seurusteleeko hän tämän S:n kanssa vai ei mutta kaiketi jotain sen suuntaista jos sen pitäisi yökylään päästä. Lupaa ei tietenkään herunut, mikä on minusta hieman väärin. En kuitenkaan usko, että Jo viitsisi pistää pystyyn mitään kummoisia sessioita varsinkin kun minä nukun viereisessä huoneessa, M toisessa, Ja yläkerrassa ja kaikenlisäksi R ja A ovat kotosalla. R ei antaisi heidän nukkua samassa huoneessa eikä kuulemma jaksaisi valvoa koko yötä vahtimassa, että kaikki varmasti nukkuisivat omissa sängyissään. Vahinko, se olisi ollut helppo tilaisuus saada tutustua tähän salaperäiseen S:in. Tuskin Jo häntä kuitenkaan ihan äkkiä näytille tuo.