Uutisia maailmalta

En muista enää yhtään kuinka juhlin 17v. syntymäpäivääni. Siis ei mitään muistikuvaa.. Juhlinkohan ollenkaan vai minkäs takia se muisti on mennyt.. No, Ja:n syntymäpäivät tulen varmasti muistamaan koko elämäni. Kuinka voisin unohtaa tätä valtavaa meteliä joka lähtee noin kymmenestä nuoresta miehenalusta kun ne pelleilevät tanssimaton kanssa. Ihailen pikkuneidin unenlahjoja. Kuinka kukaan pystyy nukkumaan tässä metelissä? Milloin musiikkina pauhaa metalli, milloin hiphop. No, nuorena sitä on energiaa ja jaksaa vaikka mitä. Minähän olenkin siis jo niin vanha etten jaksa enää mitään.

Tämä viikko on jotenkin ollut erityisen rankka. En ole saanut kunnolla nukuttua ja aamulla pitää herätä hirmuisen aikaisin valmistamaan ruokaa tai siivoamaan. Päivittäisiin töihini kuuluu imurointi ja rappusten pyyhkiminen koirankarvoista. Hermostuttaa kun pitää raahata imuria aina alimmasta kerroksesta ylimpään saakka. Kaikkia huoneita ei tietenkään tarvitse imuroida päivittäin, koska koira ei saa oleskella makuuhuoneissa, mutta kyllä minun huoneeni ainakin täyttyy jo kahdessa päivässä karvoista. Tai sitten huomaan ne vain herkemmin kuin muut. Mutta toisaalta, koska minulla ei ole huoneessani mattoa, niin ehkä ne koirankarvat sitten hieman lämmittävät jalkojen alla.

Siis minustahan on tullut jo melkein koiraihminen. Tai jos nyt ei kuitenkaan. En vieläkään siedä sitä hajua ja joka paikasta tursuavia karvoja. Mutta minulle on edistyksellistä, että jaksan päivittäin käyttää sitä lenkillä ja iltaisin leikkiä sen kanssa takapihalla. Tämä on tietenkin osa tarkkaan harkittua suunnitelmaani. Koira kun on ottanut tavakseen seurata minua ympäri taloa. Mutta jos olen kunnon lenkillä ja leikkimisellä väsyttänyt sen niin saan kävellä aivan rauhassa kun se lepäilee alakerrassa omassa korissaan.

Ajelin tänään ensimmäistä kertaa itsekseni autolla. Tai no, ilman aikuisen läsnäoloa. Tänään oli vasta neljäs kerta kun ajoin ja kaikki tuntuu vieläkin hirmuisen oudolta. Onneks auto ei ole temppuillut, tai siis olen saanut pidettyä sen hallinnassa. Pelkään vain ajavani ajatuksissani ylinopeutta kun on paljon helpompi ajaa muun liikenteen mukana. Mutta kun en viitsisi ottaa mitään ylinopeus sakkoja. R on saanut jo kolmet sakot vähän ajan sisällä. Täällä onkin kuulemma tehostettu huomattavasti liikenteen valvontaa ja siksi yritänkin hillitä kaasujalkaani. Tuntuu vain niin hullulta kun täällä suurin osa nopeusrajoituksista on 30 tai 50 km/h. Ja sitten jos saa ajaa kovempaa niin pompataankin heti 70 km/h. Mutta paikalliset tuntuvat ajavan 50 rajoituksessakin ainakin sitä 70. On se kivaa sitten maksella sakkoja.

Huomenna olisi sitten sukulaisten ja varsinkin isovanhempien tapaaminen edessä. Muuten ei kyllä pelota, mutta kun en edelleenkään saa suustani yhtään järkevää saksankielistä lausetta. Nytkin joudun vain hymyilemään tyhmän näköisenä kaikille naapureille, kun vaikka ymmärränkin lähes poikkeuksetta kaiken niin en osaa vastata yhtikäs mitään.

Tänään hioin ostostaitojani lähikioskissa kun pikkuneidillä oli vieras toisesta suomenkielisestä perheestä. Lapset halusivat ostaa pienet leikkitupakka-askit jotka sisälsivät tupakalta näyttäviä purukumeja. Puhaltamalla niistä sai aikaiseksi jopa pienen "savupilven". Mietin hiljaa mielessäni, että millaisen kuvan tälläiset "makeiset" antavat lapsille tupakoimisesta. Eihän tupakoiminen oikeasti ole mitään mukavaa, hauskaa, terveellistä ja hyvän makuista puuhaa. Eihän? Näin me vain opetamme lapsillemme jo pienestä pitäen tupakoimisen ihanuuden. Kuka sortuu myöhemmin, se jää nähtäväksi.

Koin pientä ilonaihetta kun pikkuneiti nimitti minua äidikseen. Kyllä minä jo tiesinkin, että hän on minuun kiintynyt, mutta en ollut odottanut ihan tälläistä. No, olipahan ainakin todella helppo ja kivuton synnytys. Ja suoraan vauva- ja vaippa-ajan ohitse.

Pieni ikävä vihlaisi sydäntäni kun näin uutisissa pätkiä kotikaupungistani. Tuttujen katujen näkeminen, varsinkin tanssiopiston läheisyydestä tai hieman erikoisiakin muistoja nousemaan pintaan. Kyllä perheen nuoret kiinnostuivat töllistelemään miltä se minun kotikaupunkini nyt sitten näyttää mutta minulta meni kyllä uutiset aivan ohitse kun pysähdyin miettimään näkemääni. Täytynee katsoa uutiset myös huomenna.