Kuin olisi tullut kotiin..

Lento oli puoli tuntia myöhässä. Yritin ajatella positiivisia ajatuksia kun pääsin läpi lähtöselvityksestä ja vilkaisin viimeisen kerran olkani yli äitiäni. Hymy naamalle ja vilkutus ja mahdollisimman nopeasti porttien toiselle puolelle. Pelko kouraisi vatsasta vasta koneen noustessa. Ruumassa lojui kaksi matkalaukkuani ja minä puristi rystyset valkoisena istuimeni käsinojia. Mutta pääsin perille, kone ei tippunut vaikka koinkin elämäni kovimman turbulenssin. Lensimme myrskypilven lävitse ja monet matkustajat todella kiljuivat ja itsekin olisin varmasti kiljunut ellei mielessäni olis pyörinyt täysin muut asiat.

Enkä olisi voinut parempaa perhettä valita. Ja asiaanhan ei mitenkään vaikuta se, että kotinani on neljä kerroksinen talo ja oma huoneeni on yli kaksi kertaa isonpi kuin huoneeni Suomessa. Minulla on tv, kaapeli, digiboksi,l angaton netti, tietokonepöytä, kaksi nojatuolia, pöytä, koko vartalopeili ja valtava vaatekaappi. Ainoa miinus on, että sänkyni patja on paljon kovempi kuin mihin olen tottunut, mutta enköhän minä siihen totu.

Varsinainen tehtäväni eli pikkuneidistä huolehtiminen osottautui ainankin näin aluksi aika helpoksi hommaksi. M käytännössä raikkuu koko ajan minussa kiinni. Ujostelua kesti ensimmäiset kaksi minuttiia tuloni jälkeen ja siitä saakka en ole päässyt hänestä hetkeksikään eroon. Aivan kuin minulla ei muutenkin olis paljon uutta opittavaa.

Onnistuin välttymään suuremmilta traumoilta ensimmäisenä iltanani. Mitä nyt minulle tuli täytenä yllätyksenä, että perheen isä, herra A, on hieman kuuro ja hänelle täytyy käytännössä huutaa. Jo. ja Ja. ovat hieman ujostelleet minua. He eivät tunnu käsittävän miksi minun kanssani tulisi puhua englantia vaikka ymmärrän saksaa. Yritin Ja:lle selittää, että olen vielä todella ujo puhumaan saksaa, mutta hän ei siltikään jaksaisi aina käyttää aivojaan ja miettiä miten saisi sanottua sanottavansa englanniksi. Sekä Jo että Ja pelkäävät selvästi virheitä tai sitten heidän kielitaitonsa on vain hieman ruosteessa. Olen kuitenkin saanut selvää edistystä aikaan puhu-niin-paljon-kuin-ehdit-taktikallani sillä tänään Ja tuli jo aivan oma-aloitteisesti huoneeseeni puhumaan. Pelkäsin antaneeni itsestäni todella friikin kuvan kun kävin hänen ja hänen tyttöystävänsä kanssa kaupungilla. Sain melkein sydänkohtauksen nähdessäni ostoskadun joka kulkaa koko keskustan läpi. No, ehkä 600 000 asukasta tarvitseekin hieman enemmän vaate- ja kenkäkauppoja kuin pikkukylän mummot..