Berlinin muuri, Kiinan muuri, kielimuuri

En ole varmaan koskaan miettinyt elämääni ja tulevaisuuttani ja analysoinut jokaista pientäkin yksityiskohtaa yhtä paljon kuin mitä täällä ollessani olen tehnyt. Uusien ihmisten tapaaminen tuo esille aina uusia kysymyksiä ja näkökulmia. Ja vanhojen tuttujen tapaaminen saa ajatukseni mylläämään ylikierroksilla.

Tierralaisten vierailun jälkeen olen kulkenut hieman kuin unessa. Välillä kaikki tuntuu vain niin uskomattoman epätodelliselta. Ensimmäistä kertaa koin täällä olemiseni jonkin vanhan tuttuni kautta. Miltä se muista näyttää ja tuntuu ja vaikuttaa. Tunnen entistä enemmän tehneeni oikean valinnan lähtiessäni tänne. Mielenkiintoisin ero on ehkä tapahtunut itseni kokemisessa. Olen aina tuntenut itseni nuoremmaksi kuin mitä numerot ovat paperilla osoittaneet. Muistan kuinka 16-vuotta täyttäessäni mietin, että nyt sitä ollaan saman ikäinen kuin Sweet Valley High - kirjojen Elizabeth ja Jessica. 18-vuotiaana muistan tunteneeni itseni lähinnä 16-vuotiaaksi. Nyt tunne on jotenkin kääntynyt toiseen suuntaan. Tunnen vanhentuneeni ja lähestyvä syntymäpäivä tuntuu epärealistiselta. Aivan kuin numeroita olisi liian vähän. En väitä, että tämä tulisi esille käyttäytymisestäni tai muutenkaan.

Ehkä osaksi siihen vaikuttaa tämä Saksan kulttuuri jossa nuoret tuntuvat asuvan pitkälle aikuisikään saakka vanhempien helmoissa. Ja ei se riippuvuussuhde siihen katkea kun kotoa muutetaan pois vaan vanhempien luona mennään käymään joka viikonloppu. Kukas muu ne pyykit muka pesisi ja silittäisi kuin oma äiti?

Minua suorastaan hävetti Tierralaisten vierailun aikana kun tajusin kuinka huonosti täällä saa englanninkielistä palvelua. En ole aikaisemmin huomannut moista koska pakotan aina itseni väkisin käymään kauppakeskustelut sun muut sellaiset saksaksi. Mutta se ettei tyttöjen hotellissa osattu englantia oli minusta todella hälyyttävää. Ja kun tytöt olivat ostoksilla ja saivat huonoa palvelua vain koska myyjä ei jaksanut vaivautua puhumaan englantia sai minut vain ihmettelemään entistä enemmän. Mutta sellaista se on, ei täällä vaadita kielitaitoa palvelualan ammateissa. (Enkä väitä, että me suomalaiset olemme sen parempia. Kyllä se englanti sentään yleensä sujuu mutta mites se ruotsinkieli sitten? )