Kevättä ilmassa

Kipu jalassani ei vain ota kadotakseen ja se lisää ärtymyskerrointa. Hermostun herkästi kun en voi treenata joten päätin että asiallehan täytyy alkaa tehdä jotain. Hyvä on, en vielä mennyt lääkäriin, koska tiedän mitä siellä olisi vastassa. "Älä tanssi. Pidä taukoa." Älyän sen itsekin, mutta tuollaisen asian toteuttaminen on vain ylivoimaisen vaikeaa minulle. Varmin tapa olisi kahlita minut, mutta valitettavasti poikaystäväni ei ole nyt täällä..

Jotain asialle oli kuitenkin tehtävä joten kielsin itseltäni tanssimisen, mutta voihan sitä treenata muutakin tuin tanssimista? Ryöstin muutaman koiran päivällisistä ulkoiluttamisvuoroista itselleni ja pääsin näin nauttimaan kauniista kevätsäästä. Reippaan parin tunnin ulkoilun jälkeen täydensin treeniä lihaskuntoharjoituksilla ja rauhoittavalla loppuvenyttelyllä. Olo onkin ollut pieniä flunssan merkkejä lukuun ottamatta mitä parhain. Olen virkeä ja pirteä, ja energiani tuntuu riittävän vaikka mihin. Kaiken lisäksi jalkakipukin tuntuu kadonneen väliaikaisesti ja sain treenata F:n kanssa sekä tänään että eilen aivan rauhassa two-hands:ä ilman minkäänlaista kipua.

Saimme tehtailla itse sarjamme loppuun ja vietimmekin eilen lähes koko päivän F:n uuden asunnon läheisessä puistossa treenaamassa. Ihana aurinkoinen ja lämmin kevätilma oli onnen omiaan ulkotreeneihin. Tuntuu uskomattomalta, että on helmikuu ja täällä on n. 10 astetta lämmintä. Meillä on F:n kanssa uskomaton yhteishenki ja energia. Olemme molemmat mieltyneet vauhdikkaaseen, lentävään ja tilaa hyvin käyttävään tyyliin. Eilinen käytettiin koreografiointiin ja tämä päivä putsaamiseen. Ja tiistaina kuulemme sitten S:n tiukan tuomion, mutta nyt koreografia on ainakin meidän näköisemme.

Eilisen treenaamisen suuntasin Mo:n luo katsomaan leffoja ja letittämään. En tajua mistä se johtuu, että mieleni aina rauhoittuu kun pääsen puuhailemaan muiden hiusten parissa. Mo:n hiukset olivat vielä kaiken lisäksi helppo tapaus, niille tarvitsi vain vähän suuntaa näyttää ja ne hakeutuivat lettiin suorastaan itsestään. Yhtään lettiä ei tarvinnut korjata ja olin muutenkin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Eikä aikaakaan kulunut kuin neljä tuntia vaikka luulin, että niin paksuihin ja pitkiin hiuksiin olisi mennyt sellaiset viitisen tuntia. Ilta päättyi lopulta siihen kun Mo ja hänen isoveljensä nauraa räkättivät kun puhuin herra M:n kanssa suomea puhelimessa. Suomi kuullostaa kauniilta ja hauskalta, aivan kuin laulamiselta. Sellaisiahan me suomalaiset ollaan vai mitä? Lauleskellaan kaiken aikaa.