Heppahöperön hurmos

Tulikoe läpäisty. Treenasimme eilen ylimääräisen tunnun S:n kanssa two-hands:ä ja pieni paniikin poikanen meinasi iskeä kun tajusin kilpailujen olevan jo ensiviikolla. Mutta mikä parasta, S ei lähtenyt muuttamaan meidän tekemäämme lopetusta! Hän jopa hymyili nähtyään sen ensimmäisen kerran! Saattaa kuullostaa pieneltä, mutta S nyt vain on erittäin kriittinen koreografioiden suhteen ja hänen uusin juttunsa onkin muuttaa tekemiään sarjoja vähintään kahden viikon välein. Varmuutta antoi myös muilta saadut kannustavat kehut.

Todistin jälleen superauipairkykyni maanantaina kun vietin päivän kahdestaan M:n kanssa, koska hänellä ei ollut koulua. M lysähti ruuan jälkeen olohuoneeseen katsomaan televisiota. Tiedän ettei R pidä siitä joten tunnin piirrettyrupeaman jälkeen ylipuhuin M:n lähtemään kanssani ulos. Ehdotin, että ottaisimme hänelle pyörän ja menisimme vaikka johonkin leikkipuistoon. Pienen suostuttelun jälkeen tyttö suostui vastahakoisesti. Marinaa sain kuunnella myssystä ja hanskoista ja pyöräilykypärästä ja ties mistä muustakin. Koska pikku prinsessa oli liian väsynyt ajaakseen leikkipuistoon, ehdotin että ajetaan läheiseen hevostalliin toljottamaan hevosia. Kaikki pahantuulisuus ja marina unohtui kun pääsimme perille. Raukka oli niin innoissaan ettei tiennyt mitä hevosta olisi mieluiten silittänyt. Paikalla olleet tallin omistajat pyysivät meidät talliin sisään ja M innostui vain entistä enemmän. Nyt ei ollakaan sitten puhuttu paljon muista kuin hevosista..