Pikkuprinsessan (kiero) aupairi

Toisina päivinä M on vaikea ja toisina vähemmän vaikea. Viimeaikoina ongelmaksi on muodostunut lähinnä hänen tapansa päättää itse asioista ja sivuuttaa kokonaan annetut ohjeet. Maanantaina hänellä on normaalisti aina ensin tunti luistelua ja sen jälkeen kondi(tionstraining). M tosin ilmaissut varsin suorasanaisesti vihaavansa kondia "eniten koko maailmalta", kuten hän asian ilmaisee. Tällä viikolla M sitten tuli maanantaina iloisena koulusta kotiin ja ilmoitti, että äiti oli luvannut, että voisimme jättää tällä viikolla kondin väliin. Hän oli selvästi jo päättänyt pienessä mielessään, ettei mene kondiin joten yritin olla asian kanssa mahdollisimman varovainen välttääksi koko päivän pilaavat raivonpuuskat. Kerroin kuitenkin epäileväni äidin M:lle ja ehdotin kiltisti, että soittaisimme R:lle töihin ja varmistaisimme asian. R ei kuitenkaan vastannut ja asia jäi sitten minun päätettäväkseni.

Lopulta keksin kuningasidean päätin heltyä. Lupasin ettei tarvitse jäädä kondiin vaan voimme lähteä kotiin heti luistelun jälkeen ja siitäkös M innostui. Olin kuitenkin kiero. Kotimatkalla sitten ehdotin iloisesti, että mehän voisimme vaikka leikkiä jotain yhdessä kun päästäisiin kotiin. "Joo!!" No, mitäs jos leikittäisiin vaikka tanssikoulua? (..olen suorastaan nero..) Kotiin päästyämme vaihdoimme balettipuvut päälle ja minä järjestin olohuoneeseen tanssikoulun. Teetin M:lle täysin samat jutut kuin olen heidän nähnyt tekevän kondissakin, mutta soitin taustalla musiikkia, eikä tyttö huomannut mitään. Hän teki iloisena ja kuunteli tarkkaavaisesti kun neuvoin nilkan ojennuksia ja piruetin tekemisiä. Jopa minulle tuli hirmuisen hyvä mieli ja kerrottuani R:lle sain luvan tehdä saman tempauksen joskus uudestaankin.

Tänään sitten M oli taas päättänyt täysin itsenäisesti, että hän menisi ystävänsä luo leikkimään heti luistelun jälkeen. R ei kuitenkaan ollut halukas viemään M:a joten M soitti ystävälleen sopiakseen josko tämä voisi tulla meille leikkimään. Puhelun aikana hän meni sitten kuitenkin lupaamaan, että me tulisimme hakemaan tämän ystävän. Iloisena M sitten lopetti puhelin ja ilmoitti R:lle, että nyt lähdetään. Tästäkös R hermostui. Eihän se meidän asia ole toisten lapsia kuljetella aina edes takaisin. Tästä alkoi hirveä huuto ja itku. M ei selvästikään tajunnut, että hänen olisi pitänyt kysyä ensin äidiltään voidaanko ystävä hakea. Ja koska R:lle tämä oli periaate kysymys, hän ei halunnut antaa periksi. (Tämä päivä on ollut muutenkin yhtä huutamista jo aamusta saakka kun Ja vähän selvitteli välejään tyttöystävänsä kanssa ja loppuen lopuksi heitti tämän koulureppuineen päivineen pihalle..) Mutta M kuitenkin sai kuin saikin tahtonsa läpi ja nyt talo raikuu huutoa ja melskettä. Kokemuksen mukaan tätä jatkuu noin seuraavat puolitoista tuntia ainakin kunnes molemmat alkavat olla väsyneitä, eikä yhteistä säveltä oikein tunnu enää löytyvän. Usein ilta päättyy siihen kun M alkaa itkeä ja murjottaa..

Tähän mennessä viikon kohokohta on ollut eiliset treenit joissa S taas jatkoi two-hands - tanssiamme ja lupasi pitää erilliset treenit meille ensiviikolla. (Oikeastaan kysymyksessä on jaettu ensimmäinen sija, mutta vielä on liian aikaista paljastää tätä toista uutista..) Ja pohjalle päästiin tänään kun minulle selvisi ettei ensiviikon maanatai olekaan minulle vapaa päivä kuten olin luullut. Olin suunnitellut Sa:n kanssa lähteväni Kölniin seuraamaan karnevaalia, mutta eihän siitä mitään tule kun minun pitää tehdä töitä. Prkl..