Pikkuinen potilas

Mistä kumman syystä siivoajan käynti piristää minua vaikka se tulisikin aamulla puoli kahdeksalta ja aloitaisi imuroimalla oveni takana? Olen turkasen kiintynyt tähän meidän pieneen siivoajatätiin, joka murtaa hassusti saksaa ja höpöttää lähes tauotta. Ensin ajatus aina ärsyttää kun tietää, että tuo rasittava täti pelmahtaa meille taas aamutuimaan, mutta hänen on vain niin ystävällinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Tänään hän luuli minun puhuvan M:n kanssa ruotsia. Rakastan kuulla kommentteja suomenkielestä, ne saavat minut aina hymyilemään ja olemaan ylpeä suomalaisuudestani. Täällä se ylpeys on kyllä kasvanut muutenkin uusiin mittoihin..

M sairastui. Kuulin yöllä kuinka hän heräsi valittamaan kurkkukipua. En yhtään ihmettele, sillä yllätin hänet jo parina päivänä ulkoa juoksentelemasta ilman takkia. Vaikka minusta ilma onkin toisinaan keväisen lämmin niin kyllähän me kaikki suomalaiset tiedämme kuinka petollinen kevättuuli voikaan olla. M ei sitä pienessä mielessään sen kummemmin ajatellut ja makaa siksi nyt kipeänä olohuoneen sohvalla. Kuume alkoi nousta kun aamulla otettu lääke lakkasi vaikuttamasta.

Kun R sitten tuli kotiin, vetäydyin itse päiväunille parantelemaan kermakastikkeen syömisestä johtunutta kipeää vatsaani. Heräsin parin tunnin jälkeen kylmään ja nenän vuotamiseen. Pahus! Nyt tärisen itse viltin alla. Ehkä hieman paremmassa kunnossa kuin M, mutta kuitenkin harvinaisen tietoisena siitä, että noin yhdeksän tunnin päästä pitää olla jo lähdössä kisoihin. Ei ole siis aikaa sairastaa. Nappia naamaan ja lepoa ni kyllä huomisesta selvitään. Sitten onkin ainakin viisi viikkoa aikaa sairastella ennen EM-kisoja. No pressure.