Piiiiiiiiiitkä päivä

Olin sopinut F:n ja erään yhteisen tanssiystävämme kanssa menevämme Oopperaan katsomaan uuden baletin ensi-iltaa. Eilen F kuitenkin ehdotti, etten tulisikaan enää sen jälkeen kotiin vaan menisin hänen luokseen yöksi. Näin helpottaisimme myös huomattavasti tämän aamuista lähtöä kisoihin. Pakkasin siis eilen kimpsut ja kampsut hyvissä ajoin. Ja tottakai outo jännityksen ja paniikin sekainen olo iski jo siinä vaiheessa.
Tällä kertaa täytyy kyllä sanoa, että baletti, Manon Lescaut, oli oikeastaan näkemisen arvoinen. Mikään mahdottomanuskomattomanübersuperhyper huippukoreografia ei ollut kyseessä, mutta tällä kertaa ei tarvinnut hävetä tanssijoiden puolesta. Eriaikaisuus ja jokaisen tanssijan täysin omat variaatiot liikkeistä eivät olleet mitenkään hirveän häiritseviä, osaksi pelkän puvustuksenkin ansiosta. Ehdottomasti paras täällä näkemäni baletti tähän mennessä.
Loppuillan vietimme F:n kanssa katsoen Simpsoneita ja turisemma kaikesta muusta paitsi tanssista. Tavoitteena oli unohtaa tämän päivän koitos, mutta hieman yritykseksi se jäi. Itse näin sekavia unia koko yön ja heräilin vähän väliä tarkistamaan onko oikeat tossut varmasti mukana.. Entä mustat trikoot.. Kun kello sitten soi ennen puolta kuutta, olin niin sekaisin, etten aluksi tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt sännätä. F oli aluksi kuin itse rauhallisuus. Hän paistoin omenaohukaisia ja vihelteli hornpipen sävelmää. Hän aloitti säntäilynsä vasta aamiaisen jälkeen kun minä istuin rauhassa nauttimassa kuumastan kahvista.
Itse kisakokemus oli täysin erilainen aikaisempiin kokemuksiini verrattuna. Kisapaikkana oli hotelli (eikä mikään huono sellainen) ja esiintymislava oli koottu hotellin suureen kokoustilaan. Käytännössä keskelle huonetta oli levitetty tanssimatto joka aina välillä jaettiin kahteen osaan, A- ja B-lavaksi, kahden eri ikäryhmän tanssiessa samaan aikaan. Tuomareiden pöydä olivat suoraan lanssialueen edessä ja niiden taakse ja ympärille oli koottu yleisölle ja tanssijoille tarkoitetut tuolit. Tanssijoiden takana oli paikka soittajalle. Saimme nauttia koko päivän livemusiikista, vaikka minun onkin myönnettävä, että tällä muusikkonaisellamme oli koko ajan niin yrmeä ilme, että ehdin jo ajatella pitääkö hän ollenkaan harmonikan soittamisesta.
Tanssit tanssittiin yksinkertaisesti järjestyksessä reel, light jig, slip jig ja singe jig, kuten käsittääkseni lähes poikkeuksetta aina tehdään. Saman ikäryhmän tanssijat seisovat takana rivissä kilpailunumeron mukaisessa järjestyksessä ja vuorollaan aina kaksi tanssijaa astuu tanssimatolle tanssimaan. Tanssin jälkeen yksinkertainen kumarrus tuomareille ja yleisölle ja paluu omalle paikalle takaisin seisomaan ja odottamaan seuraavaa tanssia. Minulla kävi tietysti huono tuuri ja sain parikseni tytön joka lopetti lähes poikkeuksetta aina tanssinsa kesken. Hänellä oli selvästi huono päivä ja valitettavasti se häiritsi minun keskittymistäni tietysti suunnattomasti. Vaikka myönnettäköön, että tavoite tuli saavutettua, joten kai se ihan hyvin meni.