We are the champions - not

Olin jo pelkän eilisen jälkeen aivan poikki. S tanssitti meitä workshopissa aamusta iltapäivään kunnioitettavat viisi tuntia. Olin tavattoman onnellinen treenien jälkeen. Sain vihdoinkin sitä paljon kaipaamaani kertausta kertauksen perään, junnausta ja jumitusta. Minusta se normaali yksi kerta ei riitä näytöksi eikä harjoitukseksi. Tarvitsen aina useamman kerran jotta pääsen todella kiinni tanssiin. Pitäisi varmaan mennä vieläkin aikaisemmin tanssikeskukseen ennen S:n tuntia ja lämmittelyn lisäksi tanssia yksin tansseja ennen tunnin alkua. Ehkä olisin siten valmiimpi, varmempi ja rentoutuneempi kun varsinainen tunti alkaa. Joka tapauksessa oloni on nyt paljon varmempi enkä pelkää enää joutua tanssimaan yksin.

Antoisan treenin jälkeen suuntasimme F:n kanssa Disco Dance ja Street Dance Show:n EM-kisoihin Bochumiin. Nyt on sitten jälleen nähty glitteriä ja kuultu pikkutyttöjen kiljumista aivan riittämiin. Oli siellä Suomenkin edustajat paikalla, runsaan 22 tanssijan voimin. Vertailun vuoksi voin kertoa että Tshekistä oli paikalle saapunut 274 tanssijaa, Slovakiasta 202, Puolasta 168, Tanskasta 226 ja Kroatiasta 3. Tässä siis vain osa osallistujamaista jotan voin sanoa, että väkeä riitti. Pienen etsiskelyn jälkeen onnistuin paikallistamaan suomalaisia ja käväisin jutustelemassa heidän kanssaan. Kenellekään asiasta tietävälle ei ole varmaankaan yllätys, että satuin keskustelemaan juusi Inkoolaisten kanssa. Minun iloinen hei-miten-suomalaisilla-tanssijoilla-on-mennyt - asenne vastaan heidän kuka-vitun-hörhö-sinä-oikein-olet.. Tästä johtuen keskustelun kohokohta oli kun sain ystävällisen halauksen Taisto Bergltä. Mainittakoon suomalaisista tanssijoista sen verran, että Liisa Mäkinen oli hienosti naisten disco soolo sarjassa finaalissa ja Janina Ilkka sijoittui toiseksi Disco Dance soolo juniorit-sarjassa.

Tänään oli sitten edessä sama ruljanssi, paitsi että workshop kesti vain kolme tuntia. Onneks F innostui hirveästi noista kilpailuista, joten seuraavaksi olisi tiedossa Showtanssin EM-kisat Riesassa 22.11.-26.11. Tuskin maltan odottaa. Eilen kisat parasta antia oli discon isot ryhmät. Kyseistä lajiahan ei meillä vielä Suomessa ole kilpailuissa nähty. Voitte katsoa discon pienryhmiä ja kuvitella miltä se näyttäisi jos lavalla pomppisi seitsemän tanssijan sijasta noin 20 glitterihörhöä. Siis en missään tapauksessa mollaa discotanssia, lupaan sen. Mutta täytyyhän kaikkien se myöntää, että joskus tanssijat näyttävät siltä ettei A) lääkitys ole kohdallaan B) on tullut nautittua liikaa kahvia tai C) takahuoneessa on vedetty jotain muutakin kuin karkkia. Tänään päivän päättivät Streetdance shown formation-sarja. Kyseessä oli todellakin puhdasta showmeininkiä. Lavalla nähtiin muun muassa pitkiä puujalkoja, pöytäpyramidi, "tanssikauppa" ja Robbie Williams. Lähes kaikilla oli jokin esitykseen kuuluva lavaste tai teltta jonka takana käytiin vaihtamassa vaatteita. Muutenkin tanssit sisälsivät enemmän ylimääräistä sälää kuin mitä olen showtanssin isoissa muodostelmissa tottunut näkemään. Mutta meininki oli hyvä, varsinkin siinä vaiheessa kun Saksan ryhmä selvisi voittajaksi.

Nyt olen auttamattoman väsynyt. Tuntuu kuin en olisi koskaan aikasemmin edes harrastanut liikuntaa, tai siis voin ainakin kuvitella että tältä sohvaperunoista tuntuu kun he käyvät kerran vuodessa lenkillä. Kaiken hyvän lisäksi päähäni koskee ja ruuaksi on vain jotakin epäilyttävän näköistä keittoa.

Huomenna on maanantai ja pitää taas palata normaaliin päivärytmiin. Tähän hetkeen mahtuu kuitenkin vain haave päästä tanssimaan S:n irkkuryhmään jonka hän oikoo koota ensi kevään Euroopanmestaruuskisoihin. Pääsyni ryhmään on kuitenkin epätodennäköinen koska en voi tietää missä olen ensi kesän jälkeen. Ja lisäksi olen kuitenkin tanssinut vain vähän aikaa. Mutta ajatus kilpailevasta irkkuryhmästä on vain niin houkutteleva. Haluaisin edes kokeilla. Toisaalta nyt olisi järkevämpää kokeilla raahautua sängyn pohjalle lepäämään.