Todellinen vapaa viikonloppu

Koska päätin olla nolaamatta itseäni huomenna niin valmistelin jopa hieman mitä aijon tehdä muiden kanssa. Onhan se parempi kuin ei mitään, etten sitten vain menisi unohtamaan mitään tuiki tärkeää. Päätin kuitenkin ottaa muilta luulot pois ja aloittaa jalkojen rääkkäämisellä. Vaikka takana onkin pitkä workshop, ei se tarkoita sitä, että lihakset olisivat varmasti valmiit venyttelyyn. Madonnan Push-biisi ja vähän joustoja tekee ihmeitä. Ainakin muutamat saattavat muistaa minun teettäneen niitä. Ne ovat kidutuslistani kärjessä kuten vatsalihasharjoitukset ja "pidot". Opettajana sitä jaksaa ihmeitä kun pitää puhua ja puhista ja valaa uskoa muihin. Siinä tulee ainakin hengitettyä, mutta kun on itse vain tekemässä mitä käsketään niin minä ainakin taidan aina välillä unohtaa hengittämisen kun en jaksa läheskään yhtä paljon kuin opettaessani. Ja nyt paljastan salaisuuteni, ei minulla ole hyvä kunto, ei ole ikinä ollutkaan. Tai ehkä silloin kun pelasin salibandyä, mutta se on toinen tarina. Minä vain olen opetellut esittämään hyväkuntoista.

Sain tänään käteeni palkan ja kyllähän sen arvaa mitä sitten tapahtuu. Heti kun A, R ja M olivat hurauttaneet autolla pihasta kipaisin kaupungille. Enkä edes törsännyt kaikke! Olen niin ylpeä itsestäni. Ostin vain huippuhalpoja vaatteita alennuskorien pohjalta, ja treenejä varten tietysti. Olen kaivannut jo pitkään vähän uusia treenivaatteita kun tuntuu siltä, että kierrätän samoja kerta toisensa perään. Huippuunsa venyneet alennusmyynnit antoivat hyvän syyn vähän täydentää treenivaatevarastoa. Sillä eihän sinulla voi olla ikinä liikaa lämmittely/kotihousuja tai mustia peruspaitoja?

Minä jäin poikein kanssa kolmestaan talonvahdiksi kun muu porukka hurautti viikonloppulomalle. M vietiin R:n siskon luo hoitoon ja R matkusti A:n kanssa veljensä luo rentoutumaan. Alun perin olin kyllä jo lupautunut hoitamaan M:a, mutta koska R:n sisko oikein tarjoamalla tarjosi M:lle yöpymispaikkaa.. No, ihan mukavaa ettei siitä kieltäydytty, muuten minun olisi pitänyt unohtaa koko workshop. Nyt minun täytyy vain olla varovainen ja sulkea suuni etten vahingossakaan hehkuta kenellekään. Tiedä miten kateellista väkeä nämä saksalaiset osaavat olla, vaikka tämä irkkuiluporukka taitaa olla aika sekalainen lauma. Hehkuttelen lähinnä herra M:lle joka ystävällisesti jaksaa edelleen tukea minua.

Taidan jollain tasolla hieman jännittää huomista. Toisaalta jännitän joka kerta workshoppiin meno jos en mene yhdessä F:n kanssa. Kerran minä nauroinkin hänelle, että enhän minä muista edes kaikkia tanssejani jos hän ei ole katsomassa. Onneksi sentään Mo, yhteinen ystävämme tanssitunneilta, tulee kanssani. Tapasimme tänään sattumalta metrossa kun olin matkalla kotiin ja sovimme tapaavamme aamulla juna-asemalla. Tunnen silti oloni hieman oudoksi koska kurssille tulee, kuten jo aikaisemminkin kerroin, vain kahden ylimmän tason tanssijoita. Minä olen vasta aloittanut opettelemaan intermediatetason tansseja tai jonkun niistä S opetti kyllä minulle suoraan jo opentason versiona, mutta kuitenkin. Ja kaiken sen lisäksi minun pitäisi sitten pompata vielä sinne salin eteen ja ohjata venyttelyt. Loistava tilaisuus. Mistä minä näitä aina itselleni oikein löydänkään?