Kesäleikkejä

Ruut ruut! Kello löi jo kakstoist!
Keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin ruuna,
niin valkea kuin varsa.
Se ken tulee viimeiseksi onpi kuolemaks.

M:lle ostettiin hyppynaru koska luisteluharjoituksissa he joutuvat hyppimään alkulämmittelyksi. Jostain kumman syystä täällä ei selvästikään ole lapsilla tapana hypätä hyppynarua. Vai olenko minä vain joutunut johonkin todella kolkkoon osaa Saksaa? Muistan ala-asteajoilta varsin hyvin sen kuinka kaikki välitunnit vietettiin lähes poikkeuksetta hyppynarua hypätessä.

Nyt on siis tullut hyvä aika muistutella mieleen mites ne kaikki leikit ja lorut menivätkään. Miten hypättiin roomalaisia numeroita? Entä kuinka meni se parin kanssa hypättävä lääkärileikki? Entä kuinka se sulhanen valittiinkaan?

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari,
rikas, rakas, köyhä, varas.

Järkyttävintä ehkä on se, ettei M osaa ollenkaan hypätä narulla. Hän saa hikisesti hypättyä ehkä kaksi kertaa. Huomasin, että monilla muillakin M:n ryhmän luistelijoilla on sama ongelma. He huitovat narua miten sattuu ja pomppivat kuin päättömät kanit. Ehkäpä seuraavaksi ostatan M:lle pitkän hyppynarun ja innostan koko kadun lapset hyppäämään. Sen jälkeen onkin hyvä opetella vaikkapa lipunryöstöä ja kymmenen tikkua laudalla. Näin aivopestään laiskat saksalaislapset.