keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Pieni kotiorja?

Huomenna. Kuinka aika onkaan mennyt näin nopeasti? Olo on jotenkin tyhjä. Ei jännitä kuten luulin. Aivan kuin mitään ei olisi jäljellä. Se on menoa nyt eikä meinata.
Saan luultavasti sullottua kaikki tarpeelliset vaatteeni samaan matkalaukkuun. Talvitakit jäävät ja ehkä talvikengätkin. Ne voi sitten lähettää pakettina perästä. Lenkkareita minulla ei ole joten ne pitää vielä käydä ostamassa. Lakanoita ja pyyhkeitä minun ei tarvitse kuulemma viedä mukanani. Huoneeni siellä on muuten jo valmis paitsi langaton nettiyhteys puuttuu. Miten selviän ilman konetta kokonaisen päivän?! Minun täytyy rohkeasti roijata rakas vauvani heidän koneensa viereen, enhän muuten saa kehenkään yhteyttä.
Lähdemme kaikki viim. 9 mennessä kouluun/töihin ja palailemme eri aikoina kukin. Sinä voit vaikka nukkua, kunnes talo tyhjenee ja aloittaa askareesi sitten.
Minun ei sis tarvitse kärsiä joka aamu aikaisesta herätyksestä ja pikkuneidin saattamisesta koulutielle, vaan saan rauhassa odottaa, että talo hiljenee ja sitten aloittaa jynssäämään lattioita tai kuuraamaan vessoja. Olen pieni kotiorja joka tottelee ruoskaa. Vaikka en kyllä usko, että minulla tulee olemaan sen kummempia kotitöitä kuin täällä Suomessakaan. Pidän lähinnä huolta yleisestä siisteydestä, laitan ruuan, vahdin että pikkuneiti tekee läksynsä ja kuskailen lapsia omiin harrastuksiinsa. Toivottavasti perheen auto ei ole mikään viimeisin huippuluokan Mercedes Benz. Voin jo kuvitella kuinka hankin sen kylkeen kauniit naarmut hyvillä parkkeeraustaidoillani.
Olemme kuulemma lähdössä rouva R:n ja muiden Suomikoululaisten äitien kanssa vaellusretkelle nyt viikonloppuna. Ohjelmaan kuuluu saunomista, ruuanlaittoa, tappava vaellusreitti ja kuten hyvin voi arvata, minun piinaava tenttaukseni. Kuka olen, mistä tulen ja muuta yhtä tähdellistä. Eniten ehkä pelottaa, että kaikki keskustelut käydään saksaksi ja minä raukka yritän änkyttää jotain huonolla kielitaidollani. Ehkä minun pitäisi väittää, että otin kielikoruni vasta äskettäin ja koska kieleni on yhä kovin turvoksissa, en voi puhua mitään.
Noin 24h 45min

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Onnea matkaan. Olin kesällä kaksi kuukautta Saksassa töissä erään perheen luona. (Ei ollut au-pair -tyylinen.) En juurikaan pitänyt perheestä, mutta muuten saksalaiset ovat mukavaa porukkaa.

Kielitaitoa ei kannata liikaa murehtia etukäteen. Oma suullinen taitoni oli melko säälittävä, mutta jotenkin sen asiansa saa aina tuotua esille. Kielioppivirheiden miettiminen on turhaa, kukaan ei varmasti edes odota, että osaisit puhua täydellistä saksaa.

Hyvää matkaa.

23/8/06 14:00  

Lähetä kommentti

<< Home