Haaveista totta?
Kiitos miellyttävästä puhelintuokiosta! Me tulemme varmasti tulemaan hyvintoimeen keskenämme!
Se siis todella tapahtuu. Minä todella pääsen lähtemään! Muutamien viikkojen innokas selailu on tuottanut tulosta ja sain lähes 80 yhteydenottoa eri perheiltä ympäri Eurooppaa. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden.. Ja kyllä, olen pelkuri kun valitsin puoliksi suomalaisen perheen, mutta kyllä sitä kieltä "joutuu" käyttämään vaikka perhe onkin kaksikielinen.
Pelko ei ole vielä pahemmin iskenyt. Ehkä pieni jännitys. Millainen perhe on arjen keskellä? Miten lapset reagoivat uuteen "perheen jäseneeseen"? Ehkä suurin kysymys kuitenkin on : kuinka minä tulen pärjäämään talossa jossa asuu minun lisäkseni myös KOIRA!!!? Myönnän etten ole eläinihminen, mutta ei pieni karvaturri saa vaikuttaa päätökseeni. Perhe vaikuttaa parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, eihän se mitään haittaa jos niillä on yksi karvainen, läähättävä, kuolaava ja jaloissa pyörivä pieni kiusankappale. Eihän?
Eilen illalla puhelimessa selvisi että perhe olisi valmis ottamaan minut vastaan jo vaikka tänään tai huomenna, koska pikkuneiti M.llä (6v.) alkaa koulu. Asetin kuitenkin toivomukseksi että voisin saapua vasta viikolla 34. Vasta!? Se tarkoittaisi sitä, että viettäisin Suomessa enää yhden kokonaisen viikon! Outoa. En odottanut lähdön tapahtuvan ihan näin äkkiä. Mutta parempi niin. Ehkäpä en siten ehdi alkaa katua päätöstäni.
Kummallista tämä nykymaailma. Tutustuin perheeseen kolme viikkoa sitten ja nyt he ovat jo valmiita ottamaan minut asumaan heidän luokseen. Minua ei kuulemma majoitetakaan perheen vierashuoneeseen joka sijaitsee talon kellarissa, vaan vanhempien makuuhuoneeseen! Minua kohdellaan jo nyt kuin perheenjäsentä. Bussikorttini maksetaan, tanssituntini maksetaan ja lisäksi saan n.260e. kuukaudessa "taskurahaa". Lisäksi minut otetaan mukaan perheen joululomalle Grainauhun (3km Garmisch-Partenkirchenistä) laskettelemaan,hiihtämään,syömään joulukinkkua ja katselemaan ikkunasta Zugspizen huippua.
Kyllä, tämä on sitä mistä olen jo vuosikaudet haaveillut.
Se siis todella tapahtuu. Minä todella pääsen lähtemään! Muutamien viikkojen innokas selailu on tuottanut tulosta ja sain lähes 80 yhteydenottoa eri perheiltä ympäri Eurooppaa. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden.. Ja kyllä, olen pelkuri kun valitsin puoliksi suomalaisen perheen, mutta kyllä sitä kieltä "joutuu" käyttämään vaikka perhe onkin kaksikielinen.
Pelko ei ole vielä pahemmin iskenyt. Ehkä pieni jännitys. Millainen perhe on arjen keskellä? Miten lapset reagoivat uuteen "perheen jäseneeseen"? Ehkä suurin kysymys kuitenkin on : kuinka minä tulen pärjäämään talossa jossa asuu minun lisäkseni myös KOIRA!!!? Myönnän etten ole eläinihminen, mutta ei pieni karvaturri saa vaikuttaa päätökseeni. Perhe vaikuttaa parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, eihän se mitään haittaa jos niillä on yksi karvainen, läähättävä, kuolaava ja jaloissa pyörivä pieni kiusankappale. Eihän?
Eilen illalla puhelimessa selvisi että perhe olisi valmis ottamaan minut vastaan jo vaikka tänään tai huomenna, koska pikkuneiti M.llä (6v.) alkaa koulu. Asetin kuitenkin toivomukseksi että voisin saapua vasta viikolla 34. Vasta!? Se tarkoittaisi sitä, että viettäisin Suomessa enää yhden kokonaisen viikon! Outoa. En odottanut lähdön tapahtuvan ihan näin äkkiä. Mutta parempi niin. Ehkäpä en siten ehdi alkaa katua päätöstäni.
Kummallista tämä nykymaailma. Tutustuin perheeseen kolme viikkoa sitten ja nyt he ovat jo valmiita ottamaan minut asumaan heidän luokseen. Minua ei kuulemma majoitetakaan perheen vierashuoneeseen joka sijaitsee talon kellarissa, vaan vanhempien makuuhuoneeseen! Minua kohdellaan jo nyt kuin perheenjäsentä. Bussikorttini maksetaan, tanssituntini maksetaan ja lisäksi saan n.260e. kuukaudessa "taskurahaa". Lisäksi minut otetaan mukaan perheen joululomalle Grainauhun (3km Garmisch-Partenkirchenistä) laskettelemaan,hiihtämään,syömään joulukinkkua ja katselemaan ikkunasta Zugspizen huippua.
Kyllä, tämä on sitä mistä olen jo vuosikaudet haaveillut.
posted by Henriikka at 8/10/2006
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home